Ekojen päivien kuvia

Maisemat harjoittelunohjaajamme Hannan parvekkeelta.
Näkymät omasta ikkunasta tulevat olemaan suurinpiirtein samanlaiset,
 kun pääsemme muuttamaan omaan asuntoomme :)

Riikka reunalla. Victorian järvi on niin suuri, että se näyttää täältä ihan mereltä!

Mwanzan kaupunkia vastarannalla.

Naapurin kanat.

East of Victoria Lake Diocese eli Victorian järven itäisen alueen hiippakunnan toimitilat.
Vasemmalla uusi katedraali ja oikealla piispan toimisto. Edessä työntekijöiden autoja.

Hiippakunnan nuorisotyön toimisto, joka toimii kahden pastorin työhuoneena.
Toimistosta voi ostaa mm hunajaa, jota nuorisotyön projektissa oli tuotettu.

Hiippakunnan katedraali sisältä.

Kolehtikirjekuorien säilytystelineet. Jokaisella seurakuntalaisella on oma lokeronsa.

Nyakaton Raamattukoulun piha-aluetta. Täällä Riikka tulee opettamaan enkkua.

Nyakaton possut. Teologisen linjan opintoihin sisältyy mm eläintenhoitoa.
Mitenkäs onnistuisi, teologiystävämme?

Viikon vanhoja pikkupossuja! Nöff nöff!

Riikka ja Nyakaton rehtorin vahtikoirat! :)

Katukuvaa Mwanzasta.

Monenlaista muotia.

Happy sausages - Onnelliset makkarat!
Mainos talon ovessa.

Haribo, Fatzer... eiku mikä lintu? Marabou!
Afrikanmarabou on täällä kaikkialla.
Ne on vähän ällöjä, kun ne tonkii roskiksia, että miettikääpä sitä,
kun seuraavan kerran syötte Marabou suklaata :P

Habari yako? Mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu. Kaksi ensimmäistä päivää takana ja on ollut ihanaa tutustua kaupunkiin, suomalaisiin lähetteihin ja mwanzalaisiin ihmisiin. Olemme kulkeneet harjoitteluohjaajamme Hannan kanssa hoitamassa käytännön asioita, tutustumassa Mwanzan kaupungin ruokakauppoihin, toreihin ja ravintoloihin sekä käyneet Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon Mwanzan alueella toimivan hiippakunnan kirkolla ja toimistolla sekä Nyakaton raamattuopistolla.

Lähetysseuran työntekijät ovat töissä täällä Mwanzassa Victoria järven itäisenalueen hiippakunnassa ja hiippakunnan piispantoimisto ja pääkatedraali sijaitsevat Mwansassa. Kävimme siellä esittäytymässä ja tutustumassa nuorisotyöstä vastaavaan pappiin ja evankelistaan. Lähetysseuran työntekijät toimivat myös opettajina Nyakaton raamattukoululla. Raamattukoululla tutustuimme hieman raamattukoulun tiloihin ja toimintaan. Pääsimme myös tutustua ja jutustella vähän evankelista- ja teologiopiskelijoiden kanssa. Moni oli innokas vaihtamaan kuulumisia ja aika moneen kertaan kyseltiin vointia ja esiteltiin itsemme. Opiskelijoihin ja Raamattukouluun tullaan varmaan tutustumaan paremmin kunhan alamme käydä siellä viikoittain. Opimme siellä myös tärkeän kulttuurisidonnaisen tavan. Täällä ei nimittäin ole tapana kysyä suoraan vessaa vaan käytetään kiertoilmaisuja. Jos naiset kysyvät vessan perään tai toivovat pystyvänsä käydä puuteroimassa nenäänsä he voivat sanoa, että menevät tapaamaan tätiään ja jos miesten täytyy käydä toimituksella he voivat sanoa menevänsä kaivamaan lääkejuuria maasta. Kyllä on kätevät ilmaisut – kunhan niistä tietää!

Mwanzan kaupunki on ihan Victorian järven rannalla. Täältä meidän asunnon pihalta näkyy järvenpoukama, jonka tuntumassa kaupungin keskusta on. Keskustaa ympäröi kukkulat, jotka koostuvat mielettömistä kivipaaseista ja kivien ja kallion väliin rakennetuista taloista. Talojen ja kivien välissä on melko paljon puita ja pensaita, joten yleisilme on melko vihreä. Kaupungissa risteilee katuja ja kaikkialla on pieniä kauppoja tai liiketiloja. Kaupunkihan on Tansanian kolmanneksi isoin kaupunki ja koko Mwanzan alueella asuu n. 10 miljoonaa ihmistä. Ihmisiä ja autoja on ollut kumpanakin päivänä melko paljon, mutta fiilis on kuitenkin melko rento. Tungosta oli kuitenkin isolla torilla, jossa kävimme pyörähtämässä. Illemmalla pyörimme Iinan kanssa vähän kaupoilla ja se osoittautuikin hyväksi tavaksi harjoitella tervehtimistä swahiliksi. Kauppaan asuessa kysellään uutisia, toivotetaan tervetulleiksi, kiitetään tervetulotoivotuksista ja kaupasta poistuessa kiitetään molemminpuolisesti ja toivotaan uudelleentapaamista ja taas kiitetään. Tervehdysten vaihtaminen on aika hauskaa ja iloista hommaa, niin kaupoilla kun Raamattuopistolla. Ja vaikka ei ihan aina osattu sanoa oikeita sanoja, niin ihmiset jatkavat tervehtimistä ja naureskelivat hyväntuulisesti meidän yrityksillemme puhua swahilia. 

Huomasimme, että Bloggerin kautta kuvien lisääminen tekstin sekaan on melko säätämistä. Täten päätimme, että laitamme kuvia omissa julkaisuissaan, vaikka tekstit ovat sillon vähän tylsän näköisiä. Muutenkin voi olla, että kuvia ei ehkä tule niin paljoa katumeiningistä tai paikallisista ihmisistä, sillä heivät mielellään halua olla kuvattavina ja haluamme kunnioittaa heidän toivettaan. Mutta kuvia tulee kyllä! :)

Joten, tutaonana (tapaamisiin)! 

t. Riikka

Perillä!

Piruetit Istanbulin yllä.

Viidenkymmen tunnin matkustamisen jälkeen olemme perillä! Wohoo! Ihanaa olla vihdoin täällä!

Matkamme tosiaan alkoi tiistaina, jolloin lensimme Tukholman kautta Istanbuliin. Lennot sujuivat hyvin ja aika kului nukkuessa. Istanbuliin saimme tosin hieman jännittävämmän laskeutumisen, kun sääolosuhteiden vuoksi jouduimme lentämään tunnin ympyröitä (7kpl) kaupungin yllä ennen kuin pääsimme laskeutumaan. No, tuli ainakin kiva kuvio lentoreittikarttaan.

Aamiainen.

Istanbulissa matkasimme kimpsuinemme ja kampsuinemme metrolla/ratikalla vanhaan kaupunkiin. Fiksuina tyttöinä emme olleet ottaneet alueesta mitään karttaa mukaan, joten suunnistimme aikaisemman kartan selailun jäljiltä hatarien muistikuvien varassa pitkin vanhan kaupungin mukulakivikatuja. Onneksi ihmiset olivat todella ystävällisiä, neuvoivat, soittivat hotelliin ja lopulta melko helpostikin löysimme perille. Hotelli oli mukava perushotelli. Erityisesti nautimme paikan ihanasta aamiaisesta kattoterassilla, josta näkymät olivat huikeat sekä merelle että Siniselle moskeijalle.   

Sininen moskeija

Aamun ennen lentoa Dar Es Salaamiin käytimme tehokkaasti tehden nopean turistikierroksen Sinisen moskeijan pihalle ja Hagia Sofiaan. Mielettömän upeita ja vaikuttavia rakennuksia! Nopeasta visiitistä jäi sellainen olo, että Istanbuliin olisi hienoa päästä tutustumaan lisää paremmalla ajalla. Ja jos joku miettii, että söimmekö kebabia niin kyllä ja herkkua oli! :P

Hagia Sofia.

Lento Dar Es Salaamiin lähti Istanbulista keskiviikkoiltana. Yölennolla oli sen verran mukavasti tilaa, että pystyimme molemmat valloittamaan omat kolmen penkin rivit ja käymään pitkäkseen. Silti nukkuminen koneessa on aina vähän niin ja näin ja Dar Es Salaamiin saapuikin melko väsyneitä matkaajia.

Matkatavaravaaka Dar Es
Salaamin lentokentällä.

Dar Es Salaamin kentällä matkamme viimeistä vaihtoa odotellessa torkuimme vuoron perään vartin pätkissä. Uni meinasi tulla silmään aivan väkisin, vaikka kuinka yritti taistella vastaan. Iloiseksi yllätykseksemme kentällä oli ilmainen wifi, jonka voimalla sinnittelimme hereillä aina omalla vuorolla. Muuten kentällä oli vähän eri meno, kun mihin olemme tottuneet Euroopassa: Turvatarkastuksessa ei paljon tarvinnut mitään nesteitä pusseihin laitella ja matkatavarat punnittiin perinteisesti jättimäisellä vaa’alla. Meininki tuntuu leppoisalta, mutta sehän meille vain sopii.

Mwanzan lentokentällä.

Mwanzaan saapuessamme harjoittelunohjaajamme Oja-Nisulan Hanna oli meitä vastassa ja vei meidät heti herkkuaamupalalle Victorian järven rannalle. Mahat täynnä ja kaikin puolin tyytyväisinä suuntasimme Hannan luokse suihkuun ja lepäämään. Ei paljon vaadittu, että sammahdimme täysin ja kolme tuntia päikkäreitä meni aivan hujauksessa :) Täytyy kyllä todeta, että pitkästä matkasta huolimatta kaikki sujui jotenkin todella helposti. Vaihdot onnistuivat hyvin, laukut tulivat nopeasti ja viisumin hakeminenkin Dar Es Salaamissa oli todella helppo juttu! Toivomme kovasti, että kaikki sujuu jatkossakin yhtä helposti ja että ajastamme täällä tulee kaikin puolin antoisa ja onnistunut! Nyt tuntuu siltä, että niin varmasti tulee olemaan :)

Ainiin, meillä on nykyisin Tansanian puhelinnumerot eli suomalaisesta numerosta ei kannata tavoitella. Jos haluat meidän numerot niin laita viestiä esim facebookissa niin laitamme numeroa tulemaan :)

Terkuin Iina ja Riikka

Terkkuja kentältä!

Joulukuussa tavataan! :)

Nyt se on menoa!

Nyt on mun vuoro korkata tän blogin kirjoittaminen. Tai no blogin eka kirjoitus oli kyllä mun tekemä mutta sen sisältö oli kutakuinkin tällaista: ksehflsihgljeflisjlfijslifjl. Jostain syystä Iina on sen poistanut. Joten nyt on sitten ihan oikean kirjoituksen vuoro. ;)

Tosiaan huomenna lähdetään. Kentällä pitää olla klo 06.20 kun Tukholman lentomme lähtee 08.20 jotain. Hyvää huomenta vaan! Me lennetään ensin Helsingistä Tukholmaan, josta jatketaan matkaa Istanbuliin. Alkuperäinen matkasuunnitelma oli jatkaa saman tien Istanbulista konetta vaihdettua Dar es Salaamiin, mutta sehän muuttui sitten niin, että jäädään yhdeksi yöksi Istanbuliin. Sitten 24.9 lennetään Tansaniaan Dar es Salaamiin, josta vielä jatketaan matkaa Mwanzaan. Tulee kiva kahden vuorokauden matkustusaika, koska ollaan Mwanzassa n. klo 7 aamulla 25. päivä. Eniten ehkä jännittää se kun Tansanian viisumi haetaan lentokentällä siinä passintarkastuksen yhteydessä ja käytännön ohje meille oli, että vikkelästi vaan kohti passintarkastustiskiä. Voi olla melko kaaos jos tavat on yhtään samanlaiset kun mitä Aasiassa. Toisaalta voin veikata, että siihen vikkelyyteen ja virkeyteen vaikuttaa myös omalta kohdalta se, että lento saapuu Dariin 02.20. Siis parhaimpaan nukkuma-aikaan! 

Jotta huomenna voi lähteä, niin matkavalmistelut pitää kohta olla tehtynä. Lue: vielä vähän jäljellä. Toisaalta oon aika ylpeä itsestäni, että oon näiden parin menneen viikon aikana nähny ystäviä ja sukulaisia, huoltanut ja katsastanut auton, muuttanut tavarat Nummelaan, "aloittanut" gradun suunnittelun ja tehnyt Lähetysseuran Eskari-kurssin neljä rästissä ollutta ennakkotehtävää. Ennakkotehtävät tein tänään. 

Noista ennakkotehtävistä pääseekin kätevästä mun Eskari-kurssiin. Samoin kuin Iina niin mäki olin kuullut monelta ystävältä, että Eskari-kurssi on hyvä, hauska ja mielenkiintoinen. Joten mä päätin hakea kurssille kun tulin talvella takaisin Suomeen sieltä Etelä-Koreasta. Mun tilanne oli se, että mulla oli oppari kesken ja se oli tarkoitus tehdä talven aikana valmiiksi. Halusin kuitenkin jotain kivaa ja mielenkiintoista opparin vastapainoksi joten päätin hakea Eskari-kurssille. Kurssi olikin tosi mielenkiintoinen. Mielenkiintoisimpia ja mieleenpainuvimpia aiheita oli kontekstuaalinen teologia, afrikkalainen kristillisyys, kirkon HIV/AIDS-työ Tansaniassa ja muut kertomukset Lähetysseuran työstä Tansaniassa. Jossain vaiheessa mun kurssin aikana selvisi, että Iina oli lähdössä sen Botswanan sijaan Tansaniaan, joten monet mun kurssin aiheista oli mielenkiintoisia osittain myös sen takia, että Iina olisi lähdössä juuri sinne mistä puhuttiin. Tansaniaan liittyvät asiat oli mielenkiintoisia myös sen takia, että siellä oli ollut mun ystäviä harjoittelussa pari vuotta aikaisemmin. 

Kun sitten mun kurssilla tuli ajankohtaiseksi alkaa puhua mahdollisesta harjoittelusta sain tietää, että Iinan harjoittelu/matkakaveriksi etsittiin toista harjoittelijaa Mwanzaa. Mietin, että voitasikohan me lähteä yhdessä, soitin Iinalle, sit soitettiin Lähetysseuran harjoitteluista vastaavalle henkilölle ja "pling" nyt ollaan lähdössä Mwanzaan. 

On tosi upeaa päästä näkemään ja kokemaan taas uusia asioita! :)

Kuullaan,
Riikka

Aa niin kuin Afrikka

Meille molemmille Afrikka on täysin uusi manner. No okei, ollaan oltu joskus lomalla Egyptissä, mutta ei sitä lasketa. Monelle, itseni mukaan lukien, myös Afrikan maantieto voi olla välillä hiukan haastavaa, joten tässä pieni haaste linkin muodossa: You Don´t Know Africa -peli! Pelissä on tarkoituksena etsiä kartalta 20 annettua Afrikan valtiota mahdollisimman nopeasti. Onneksi tämä on tällainen armollinen versio, joka myös näyttää kartalla maan nimet, kun nuolen vie siihen päälle. Toisaalta, jos on jo ihan pro niin voi valita vaikeamman ilman vihjeitä. Koittakaahan löytyykö Tansaniaa tai kuka vetää nopeimman ajan? :P

Terkuin,

Iina

Esikoulutuskurssilta Tansaniaan

Kovaa vauhtia lähestyy syyskuun 23.9. ja lähtö Tansaniaan. Hurjan jännittävää! Vaikka vielä on melko paljon matkajärjestelyjä tehtävänä, ajattelin hiukan kirjoitella miksi ja miten olemme juuri Tansaniaan lähdössä.

Syksyllä 2012 aloin miettiä, olisikohan tulevana keväänä minulle sopiva hetki hakea Suomen Lähetysseuran nuorille aikuisille suunnatulle Lähetyksen esikoulutuskurssille. Olin kuullut kurssista paljon hyvää, tavannut siitä innostuneita ihmisiä ja miettinyt, että se voisi olla minulle sopiva. Pääsin kurssille ja kevään mittaan kokoonnuimme viiden viikonlopun aikana Lähetystalolla Helsingissä mukavan ryhmän kanssa käsitellen muun muassa kirkollisen työn ja kehitysyhteistyön eri osa-alueita ja arkea, uskontojen ja kulttuurien välistä kohtaamista, ihmisoikeuskysymyksiä sekä lähetystyön perusasioita Raamatun näkökulmasta. Kurssi anti oli innostavaa ja antoi raikkaan kuvan tämän ajan lähetystyöstä. Jokaisen viikonlopun jälkeen läheiset saivat kuulla varmasti melko ryöpyn eskarikurssin asiaa ja kuulumisia, sillä niin mukaansatempaava kurssi oli, että pohdittavaa riitti reilusti vielä muille jaettavaksi. Edelleen voin lämpimästi suositella Esikoulutuskurssia, joka tosin ensi keväästä alkaen yhdistyy Lähde Liikkeelle kurssiin, kaikille joita aihepiirit kiinnostavat edes hiukan. Tai jos ei vielä kiinnostaa niin kannattaa hakea silti, sen jälkeen voi alkaa kiinnostaa ;) Ja tämä ei ole edes maksettu mainos! :P

Esikoulutuskurssi antaa sen käyneille mahdollisuuden hakea harjoitteluun ulkomaille. Oman kurssini alkaessa ajattelin, ettei minulla ole ainakaan lähitulevaisuudessa mahdollista sellaiseen lähteä, mutta niin vain yhtien ovien sulkeutuessa toiset aukenivat ja vuosi sitten keväällä lähetin harjoitteluhakemuksen kohdemaatoiveena ”mikä vaan”. Alun perin Lähetysseurasta kohteekseni annettiin Botswana, mutta erinäisten mutkien jälkeen maaksi vaihtui Tansania ja harjoittelukaveriksi vasta nyt loppukeväästä Riikka. Pakko kyllä sanoa, että on tosi huippua lähteä yhdessä! Mehän ollaan tosiaan tunnettu toisemme ehkä jostain noin viisi vuotiaasta.

Kaupunki, jossa me tullaan asumaan on Mwanza. Se on Vicorian järven rannalla sijaitseva Tansanian kolmanneksi suurin kaupunki eli ihan tuppukylästä ei ole kyse. Tarkemmin se, miten asumme selviää paikan päällä. Ilmeisesti tulemme asumaan samassa compoundissa joidenkin suomalaisten lähettien kanssa, mutta siitä sitten enemmän, kun olemme perillä ja tiedämme itsekin enemmän. Netti- ja skypeyhteyksien pitäisi kuitenkin olla ok, mutta tekstiviestien kanssa on kuulemma ollut hankaluuksia, jos joku meitä haluaa tavoitella nyt syksyllä :)

Meidän harjoittelutehtäviin kuuluu minulla Suomi-koulun pitämistä eli yhden suomalaisen perheen lapsille äidinkielen opettamista, Riikalla Nyakato Bible Collagessa englannin opettamista sekä meillä molemmilla kirkollista nuorisotyötä. Mitä tuo kaikki käytännössä on, selvinnee varmasti syksyn kuluessa, mutta tähän mennessä ainakin nuorten leireistä ja opiskelijoiden henkilökorttien askartelemisesta on ollut puhetta. Me ollaan molemmat ihan fiiliksissä kaikista meidän harjoittelutehtävistä ja odotetaan innolla, että päästään tutustumaan Lähetysseuran ja lähettien työhön paikanpäällä. Sitähän meidän harjoittelu on… lähetystyöhön tutustumista!

Koleraa... nam!

Monesti tässä kesän ja syksyn aikana olen kuullut ihmisiltä huolestuneita kysymyksiä tyyliin: ”Mitenkäs se ebola?” Kyselin aiheesta kaikkien, myös oman, mielenrauhan säilyttämiseksi matkailulääkäriltä ollessani hoitamassa rokotusasioita ja hän piti riskiä kohdallamme todella epätodennäköisenä. Ebolahan ainakin toistaiseksi on pysynyt Länsi-Afrikassa, kun me taas olemme Itä-Afrikassa. Lisäksi tartunta vaatisi kunnollisen kontaktin sairastuneeseen, esimerkiksi pisaratartuntana tauti ei leviä. Toki seurailemme syksyn aikana taudin liikkeitä ja tietysti toivomme, että tauti saataisiin pian hallintaan, mutta ainakin nyt voimme lähteä tältä osin rauhallisella mielellä. Myös muut rokotukset, kuten keltakuume, aivokalvontulehdus, kolera ja lavantauti ovat kunnossa ja malarialääkityskin löytyy.

Harjoittelunohjaajamme on ihanasti toivottanut meille useampaan otteeseen viime viikkoina sähköpostiensa päätteeksi ”siunattua säätöä” tai ”hyvää säätöä”. Sitä säätöä nämä viimeiset viikot tässä ennen lähtö todella ovat. Hyvänä esimerkkinä siitä onnistuimme säätämään viisumien ja lentolippujen kanssa niin, että olisimme olleet maassa sallitun 90 vuorokauden sijaan 90 vuorokautta + 4½ tuntia, mikä luonnollisesti ei oikein Tansanian valtiolle sovi, joten aloitamme matkamme iloisesti vuorokaudella Istanbulissa saadaksemme tunteja pois harjoittelun lopusta :D Hyvä me! Mutta ei se mitään, Istanbulkin on varmaan ihan kiva kaupunki! Ei olla siellä edes kumpikaan aikaisemmin käyty :)

Meillä on Riikan kanssa edessä mielenkiintoinen ja innostava syksy: paljon uutta, koettavaa, opittavaa ja pohdittavaa. Toisaalta tiedän jo nyt, että teitä ystävät, sukulaiset, tutut ja muut rakkaat, jotka tätä luette, tulee kova ikävä! Siksi olisikin tosi ihanaa, että kirjoittelisitte ja kertoisitte tekin kuulumisianne esimerkiksi tänne meidän blogin kommenttikenttään. Reissussa on niin hyvä kuulla kuulumisia kotoa! :)

Terkuin,

Iina