Habari yako? Mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu. Kaksi ensimmäistä päivää takana ja on ollut ihanaa tutustua kaupunkiin, suomalaisiin lähetteihin ja mwanzalaisiin ihmisiin. Olemme kulkeneet harjoitteluohjaajamme Hannan kanssa hoitamassa käytännön asioita, tutustumassa Mwanzan kaupungin ruokakauppoihin, toreihin ja ravintoloihin sekä käyneet Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon Mwanzan alueella toimivan hiippakunnan kirkolla ja toimistolla sekä Nyakaton raamattuopistolla.

Lähetysseuran työntekijät ovat töissä täällä Mwanzassa Victoria järven itäisenalueen hiippakunnassa ja hiippakunnan piispantoimisto ja pääkatedraali sijaitsevat Mwansassa. Kävimme siellä esittäytymässä ja tutustumassa nuorisotyöstä vastaavaan pappiin ja evankelistaan. Lähetysseuran työntekijät toimivat myös opettajina Nyakaton raamattukoululla. Raamattukoululla tutustuimme hieman raamattukoulun tiloihin ja toimintaan. Pääsimme myös tutustua ja jutustella vähän evankelista- ja teologiopiskelijoiden kanssa. Moni oli innokas vaihtamaan kuulumisia ja aika moneen kertaan kyseltiin vointia ja esiteltiin itsemme. Opiskelijoihin ja Raamattukouluun tullaan varmaan tutustumaan paremmin kunhan alamme käydä siellä viikoittain. Opimme siellä myös tärkeän kulttuurisidonnaisen tavan. Täällä ei nimittäin ole tapana kysyä suoraan vessaa vaan käytetään kiertoilmaisuja. Jos naiset kysyvät vessan perään tai toivovat pystyvänsä käydä puuteroimassa nenäänsä he voivat sanoa, että menevät tapaamaan tätiään ja jos miesten täytyy käydä toimituksella he voivat sanoa menevänsä kaivamaan lääkejuuria maasta. Kyllä on kätevät ilmaisut – kunhan niistä tietää!

Mwanzan kaupunki on ihan Victorian järven rannalla. Täältä meidän asunnon pihalta näkyy järvenpoukama, jonka tuntumassa kaupungin keskusta on. Keskustaa ympäröi kukkulat, jotka koostuvat mielettömistä kivipaaseista ja kivien ja kallion väliin rakennetuista taloista. Talojen ja kivien välissä on melko paljon puita ja pensaita, joten yleisilme on melko vihreä. Kaupungissa risteilee katuja ja kaikkialla on pieniä kauppoja tai liiketiloja. Kaupunkihan on Tansanian kolmanneksi isoin kaupunki ja koko Mwanzan alueella asuu n. 10 miljoonaa ihmistä. Ihmisiä ja autoja on ollut kumpanakin päivänä melko paljon, mutta fiilis on kuitenkin melko rento. Tungosta oli kuitenkin isolla torilla, jossa kävimme pyörähtämässä. Illemmalla pyörimme Iinan kanssa vähän kaupoilla ja se osoittautuikin hyväksi tavaksi harjoitella tervehtimistä swahiliksi. Kauppaan asuessa kysellään uutisia, toivotetaan tervetulleiksi, kiitetään tervetulotoivotuksista ja kaupasta poistuessa kiitetään molemminpuolisesti ja toivotaan uudelleentapaamista ja taas kiitetään. Tervehdysten vaihtaminen on aika hauskaa ja iloista hommaa, niin kaupoilla kun Raamattuopistolla. Ja vaikka ei ihan aina osattu sanoa oikeita sanoja, niin ihmiset jatkavat tervehtimistä ja naureskelivat hyväntuulisesti meidän yrityksillemme puhua swahilia. 

Huomasimme, että Bloggerin kautta kuvien lisääminen tekstin sekaan on melko säätämistä. Täten päätimme, että laitamme kuvia omissa julkaisuissaan, vaikka tekstit ovat sillon vähän tylsän näköisiä. Muutenkin voi olla, että kuvia ei ehkä tule niin paljoa katumeiningistä tai paikallisista ihmisistä, sillä heivät mielellään halua olla kuvattavina ja haluamme kunnioittaa heidän toivettaan. Mutta kuvia tulee kyllä! :)

Joten, tutaonana (tapaamisiin)! 

t. Riikka