Esikoulutuskurssilta Tansaniaan

Kovaa vauhtia lähestyy syyskuun 23.9. ja lähtö Tansaniaan. Hurjan jännittävää! Vaikka vielä on melko paljon matkajärjestelyjä tehtävänä, ajattelin hiukan kirjoitella miksi ja miten olemme juuri Tansaniaan lähdössä.

Syksyllä 2012 aloin miettiä, olisikohan tulevana keväänä minulle sopiva hetki hakea Suomen Lähetysseuran nuorille aikuisille suunnatulle Lähetyksen esikoulutuskurssille. Olin kuullut kurssista paljon hyvää, tavannut siitä innostuneita ihmisiä ja miettinyt, että se voisi olla minulle sopiva. Pääsin kurssille ja kevään mittaan kokoonnuimme viiden viikonlopun aikana Lähetystalolla Helsingissä mukavan ryhmän kanssa käsitellen muun muassa kirkollisen työn ja kehitysyhteistyön eri osa-alueita ja arkea, uskontojen ja kulttuurien välistä kohtaamista, ihmisoikeuskysymyksiä sekä lähetystyön perusasioita Raamatun näkökulmasta. Kurssi anti oli innostavaa ja antoi raikkaan kuvan tämän ajan lähetystyöstä. Jokaisen viikonlopun jälkeen läheiset saivat kuulla varmasti melko ryöpyn eskarikurssin asiaa ja kuulumisia, sillä niin mukaansatempaava kurssi oli, että pohdittavaa riitti reilusti vielä muille jaettavaksi. Edelleen voin lämpimästi suositella Esikoulutuskurssia, joka tosin ensi keväästä alkaen yhdistyy Lähde Liikkeelle kurssiin, kaikille joita aihepiirit kiinnostavat edes hiukan. Tai jos ei vielä kiinnostaa niin kannattaa hakea silti, sen jälkeen voi alkaa kiinnostaa ;) Ja tämä ei ole edes maksettu mainos! :P

Esikoulutuskurssi antaa sen käyneille mahdollisuuden hakea harjoitteluun ulkomaille. Oman kurssini alkaessa ajattelin, ettei minulla ole ainakaan lähitulevaisuudessa mahdollista sellaiseen lähteä, mutta niin vain yhtien ovien sulkeutuessa toiset aukenivat ja vuosi sitten keväällä lähetin harjoitteluhakemuksen kohdemaatoiveena ”mikä vaan”. Alun perin Lähetysseurasta kohteekseni annettiin Botswana, mutta erinäisten mutkien jälkeen maaksi vaihtui Tansania ja harjoittelukaveriksi vasta nyt loppukeväästä Riikka. Pakko kyllä sanoa, että on tosi huippua lähteä yhdessä! Mehän ollaan tosiaan tunnettu toisemme ehkä jostain noin viisi vuotiaasta.

Kaupunki, jossa me tullaan asumaan on Mwanza. Se on Vicorian järven rannalla sijaitseva Tansanian kolmanneksi suurin kaupunki eli ihan tuppukylästä ei ole kyse. Tarkemmin se, miten asumme selviää paikan päällä. Ilmeisesti tulemme asumaan samassa compoundissa joidenkin suomalaisten lähettien kanssa, mutta siitä sitten enemmän, kun olemme perillä ja tiedämme itsekin enemmän. Netti- ja skypeyhteyksien pitäisi kuitenkin olla ok, mutta tekstiviestien kanssa on kuulemma ollut hankaluuksia, jos joku meitä haluaa tavoitella nyt syksyllä :)

Meidän harjoittelutehtäviin kuuluu minulla Suomi-koulun pitämistä eli yhden suomalaisen perheen lapsille äidinkielen opettamista, Riikalla Nyakato Bible Collagessa englannin opettamista sekä meillä molemmilla kirkollista nuorisotyötä. Mitä tuo kaikki käytännössä on, selvinnee varmasti syksyn kuluessa, mutta tähän mennessä ainakin nuorten leireistä ja opiskelijoiden henkilökorttien askartelemisesta on ollut puhetta. Me ollaan molemmat ihan fiiliksissä kaikista meidän harjoittelutehtävistä ja odotetaan innolla, että päästään tutustumaan Lähetysseuran ja lähettien työhön paikanpäällä. Sitähän meidän harjoittelu on… lähetystyöhön tutustumista!

Koleraa... nam!

Monesti tässä kesän ja syksyn aikana olen kuullut ihmisiltä huolestuneita kysymyksiä tyyliin: ”Mitenkäs se ebola?” Kyselin aiheesta kaikkien, myös oman, mielenrauhan säilyttämiseksi matkailulääkäriltä ollessani hoitamassa rokotusasioita ja hän piti riskiä kohdallamme todella epätodennäköisenä. Ebolahan ainakin toistaiseksi on pysynyt Länsi-Afrikassa, kun me taas olemme Itä-Afrikassa. Lisäksi tartunta vaatisi kunnollisen kontaktin sairastuneeseen, esimerkiksi pisaratartuntana tauti ei leviä. Toki seurailemme syksyn aikana taudin liikkeitä ja tietysti toivomme, että tauti saataisiin pian hallintaan, mutta ainakin nyt voimme lähteä tältä osin rauhallisella mielellä. Myös muut rokotukset, kuten keltakuume, aivokalvontulehdus, kolera ja lavantauti ovat kunnossa ja malarialääkityskin löytyy.

Harjoittelunohjaajamme on ihanasti toivottanut meille useampaan otteeseen viime viikkoina sähköpostiensa päätteeksi ”siunattua säätöä” tai ”hyvää säätöä”. Sitä säätöä nämä viimeiset viikot tässä ennen lähtö todella ovat. Hyvänä esimerkkinä siitä onnistuimme säätämään viisumien ja lentolippujen kanssa niin, että olisimme olleet maassa sallitun 90 vuorokauden sijaan 90 vuorokautta + 4½ tuntia, mikä luonnollisesti ei oikein Tansanian valtiolle sovi, joten aloitamme matkamme iloisesti vuorokaudella Istanbulissa saadaksemme tunteja pois harjoittelun lopusta :D Hyvä me! Mutta ei se mitään, Istanbulkin on varmaan ihan kiva kaupunki! Ei olla siellä edes kumpikaan aikaisemmin käyty :)

Meillä on Riikan kanssa edessä mielenkiintoinen ja innostava syksy: paljon uutta, koettavaa, opittavaa ja pohdittavaa. Toisaalta tiedän jo nyt, että teitä ystävät, sukulaiset, tutut ja muut rakkaat, jotka tätä luette, tulee kova ikävä! Siksi olisikin tosi ihanaa, että kirjoittelisitte ja kertoisitte tekin kuulumisianne esimerkiksi tänne meidän blogin kommenttikenttään. Reissussa on niin hyvä kuulla kuulumisia kotoa! :)

Terkuin,

Iina