Ihmisiä ja tapahtumia!

Taas on yksi viikko hurahtanut nopeasti! Jotenkin viikko on ollut aika tavallinen ja siihen on kuulunut meidän jokaviikkoisia harjoittelutehtäviä, mutta kun tarkemmin muistelen ja mietin viikkoa, niin se on ollut kuitenkin aivan ainutlaatuinen.

Ainutlaatuisen viikosta on tehnyt varsinkin tapaamamme ja kohtaamamme ihmiset! Harkkatehtävien kautta ollaan opittu tuntemaan aika paljon ihmisiä ja joidenkin kanssa aikaa vietetään aika paljon samalla kun joitain ihmisiä tapaa harvemmin. Lähetysseuran työntekijät ovat upeita ja niin kun ollaan taidettu kirjoittaa aikaisemminkin, on upeaa olla harjoittelussa tutustumassa uuteen maahan ja kulttuuriin ja lähetystyöhön, kun läheteiltä oppii ja saa kuulla niin paljon. Kristillisen kasvatuksen opettamisen kautta ollaan tutustuttu protestanttisesta uskontokasvatuksesta vastuussa olevaan Isaciin. Kristillisen kasvatuksen tuntien välissä ollaan juteltu monenlaisia asioita suomalaisesta perinneruoasta ylistysmusiikkiin ja Tansanian ja Suomen uskontokasvatuksen eroista suomen kielen ja swahilin ja sukuman kielen samalta kuulostaviin sanoihin. Isac on kertonut jonkun verran omasta elämästään ja työstään ja se on ollut todella inspiroivaa kuunneltavaa. Hänellä on graafisen suunnittelun firma, jota hän pyörittää ja sen ohella hän on vastuussa Mwanzan kaupungin protestanttisen uskontokasvatuksen organisoimisesta. Hän on aktiivinen African Inland Churchin nuorisotyössä ja kiertääkin kouluilla pitämässä uskontokasvatustunteja. Hän kertoi myös, että hän ja hänen vaimonsa ovat ottaneet heille kotiin asumaan joitain lapsia, joiden perheet ovat hyljänneet heidät. Samoin heillä asuu koulujen lomien aikana oppilaita, joilla on liian pitkä matka matkustaa oman perheensä luokse. Hänestä huomaa, että hän välittää nuorista ja sen huomaa erityisesti kouluilla siitä, miten nuoret suhtautuvat ja luottavat häneen.

Tiistaina olikin taas kristillistä kasvatusta. Harmiksemme saimme kuulla, että tämä olisi viimeinen kerta, kun voisimme vierailla kouluilla, sillä ensi viikolla kouluilla olisi koeviikot, ja sitten alkaisi loma ja koulut suljetaan ja oppilaat lähtevät kotiin. Vähän meni suunnitelmat uusiksi, sillä olimme alun perin ajatelleet ja siten myös suunnitelleet, että kävisimme viisi kertaa kouluilla opettamassa. Olimme päätyneet opettamaan Raamatun keskeisistä aiheista eli pelastushistoriasta ja jakaneet aiheen viidelle kerralle. Noh, vedimme sen setin jonka olimme suunnitelleet sille tiistaille ja delegoimme loput aiheet Isacille. :D Kouluilla oli ollut ihanaa käydä ja olisi ollut kivaa päästä opettamaan vielä, mutta tämä meni nyt näin. Oli kyllä vähän haikeaa hyvästellä oppilaat varsinkin tytöt. Tytöt olivat ihania ja upeita. Tytöillä oli upeita tulevaisuuden suunnitelmia ja osa halusikin insinööreiksi, lääkäreiksi ja lentokoneen suunnittelijoiksi, koska Tansaniassa näissä ammateissa on vielä aika vähän naisia.

Ihania ihmisiä ovat myös Iinan Suomi-koulussa opettamat tytöt ja heidän perheensä. Edellisenä viikonloppuna pääsimmekin osallistumaan perheen yhden tytön synttäreille. Olimme Iinan kanssa järjestämässä ohjelmaa syntymäpäiväkutsuille ja ohjelmaksi järjestimme pihaolympialaiset. Olympialajeiksi valitsimme kaikkien aikojen parhaimmat ja hölmöimmät pihapelit, jotka kyllä toimivat sillä lasten riemu oli valloittavaa. Lapset kilpailivat kahdessa joukkueessa, tytöt vastaan pojat lajeina tulitikun heitto, kananlento, kynän pujottaminen pulloon, ryysyviesti ja ilmapallon kuljetus pareittain. Pojat aloittivat vahvasti, mutta lopulta tytöt voittivat! Kaikille oli kuitenkin palkinto (myös mulle ja Iinalle) ja kisailujen jälkeen herkuttelimme juustosarvilla ja kakulla. Myös yksi perheen koirista pääsi herkuttelemaan, sillä Iina yritti opettaa Jake-koiralle istumista. Kokonainen juustosarvi ja pari sipsiä tarvittiin, jotta Jake kerran tai kahdesti sattui itse istahtamaan takapuolelleen :D

Enkun opettamisen kautta olen myös tutustunut hauskoihin ja upeisiin ihmisiin. Enkkua on nyt tullut opetettua kuukauden verran ja on ollut hauskaa vaikka aika vaativaakin. Evankelistaopiskelijoiden englanninopettajan kanssa tehtiin heti alkuun niin, että mulle tuli ne opiskelijat, jotka osaavat ennkua ja sitten paikallinen opettaja otti ne jotka tarvitsevat swahilin kieltä. Evankelistoja on ensimmäisessä ryhmässä 10 ja toisessa 6. Heidän kanssaan on ihan todella huvittavaa ja hauskaa olla, sillä ryhmissä on aika monta hyvää hölöttäjää ja heillä on aina paljon kerrottavaa ja kyseltävää. Teologiryhmät jaoin vasta tällä menneellä viikolla tasoryhmiin, sillä heidän paikallinen opettaja on suhtautunut vähän nihkeästi ryhmien jakamiseen. Mutta jakaminen oli tarpeellista, sillä on ollut todella haastavaa opettaa ryhmiä, joissa toiset opiskelijat puhuvat ja käyttävät englantia todella sujuvasti ja toiset eivät osaa enempää kuin esitellä itsensä ja tällöin kukaan ei oikein saa sitä opetusta, jota tarvitsisi. Olemme kuitenkin käyneet läpi kirkolliseen työhön liittyvää sanastoa, pelanneet sananselityspeliä, keskustelleet ja tehneet kuunteluharjoituksia. Teologiryhmissä ensimmäisessä on 4 opiskelijaa ja toisessa 6. Teologeista vain yksi opiskelija on nainen ja opiskelijoiden keski-ikä on jotain 40-50 välillä. Opiskelijat ovat kaikki toimineet seurakunnantyöntekijöinä ja he ovat joko evankelistoja tai diakoniatyöntekijöitä ja opiskelevat nyt 2 vuoden pastoriopintoja, joten heidän kanssaan keskustelemine on todella opettavaista ja koen, että olen oppinut paljon Tansanian kirkosta.

Tällä viikolla pääsimme juhlimaan myös toista syntymäpäiväsankaria. Hannan työparilla eli hiippakunnan nuorisotyön pastorilla oli syntymäpäivät ja pääsimme mukaan juhliin. Ensiksi availtiin vähän lahjoja ja mekin olimme tietenkin tuoneet pienen lahjan nimittäin kravatin. Kravatti ei ollut ihan klassisin kraka, sillä siinä oli iso kuva Jeesuksesta ristillä. Mutta kraka taisi kyllä olla ihan pastorin mieleen ja sopiva hänen tyyliinsä, sillä hänellä oli samana iltana kaulassa kravatti, jossa oli kuva Raamatusta ja rististä! Lahjojen jälkeen syötiin ihanaa grillattua kanaa ja miskakia eli lihavartaita. Olimme käyneet Hannan kanssa päivällä tilaamassa täytekakun leipomosta jonka Hanna kävi hakemassa jälkiruoaksi. Lauloimme onnittelulaulut ja pastorin lapset ripustivat leit isänsä kaulaan. Pastorin tytär paloitteli ensimmäisen kakkupalan pieniin osiin ja Tansanialaisen tavan mukaan hän syötti meille jokaiselle pienen palan kakkua. Sitten saimme kaikki omat palamme kakkua ja herkuttelimme. Oli todella kivaa päästä juhlimaan ja viettämään aikaa pastorin ja hänen lastensa kanssa, sillä olimme pastorin kanssa Ukerewen leirillä ja olemme käyneet hänen seurakunnassaan Jiwe kuulla pitämässä pyhäkoulua, ja olemme tutustuneet häneen sitä kautta jo vähän.

Täällä on jo alettu vähän odottamaan joulua. Sää ja ilmastohan ovat ihan jouluisia. Tai sitten ei. Samoissa +30 asteen lämpötiloissa mennään. Mutta palasen joulutunnelmaa koimme, kun kävimme joulumarkkinoilla, jossa eri hyväntekeväisyysjärjestöt ja muut käsityöjärjestöt myivät kaikenlaisia käsityötuotteita. Taisi jokunen asia tarttua mukaankin :D Kävimme myös Iinan Suomi-koulun tyttöjen koulun varojenkeruu tapahtumassa. Söimme hyvää intialaista ruokaa, osallistuimme yhden suomalaisen tytön pitämään tikanheittokilpailuun, joka oli kyllä floppi mun ja Iinan osalta, ja arpajaisiin. Arpajaisista mä voitin kuukauden perhelahjakortin kansainvälisenkoulun tenniskentälle, mutta kun ei just nyt satu olemaan mukana tennisvälineitä niin annoin lahjakortin yhdelle ruotsalaiselle lähettiperheelle. Koulun tapahtumassa oli myös esiintymässä tanssiryhmä, joka tanssi upeasti! Jotkin liikkeet olivat tuttuja mun ja Iinan viime talven afrotanssista, mutta aika mieletöntä lanteiden vatkaamista ja hyppimistä oli ryhmän tanssi, että meidän tanssi ei kyllä taida vetää vertoja tämän ryhmän esitykselle. :P

Tässäpä taas vähän kuulumisia! Nyt lämmitetään ihan parasta kotiruokaa: kanamaissimakaronilaatikkoa! Nam!

Kuullaan taas, Riikka