Maanantaina meillä oli vapaapäivä
ja vietimme sen kokkailemalla Hannan kotiapulaisen Violetin kanssa. Hannan oli
toivonut, että opettaisimme Violetille pari ruokalajia, joita hän voisi sitten
jatkossa tehdä. Hannalla on ollut tapana, että kun hänen luonaan käy vieraita
tai meitä harkkareita, niin jokaisen on opetettava jokin ruokalaji tai
leivonnainen Violetille. Olemmekin saaneet nauttia aikaisemmin tässä syksyn
aikana korvapuusteista, juustosarvista sekä bataattisosekeitosta. Teimme sitten
yhdessä kasvispiirakan, josta tuli todella hyvänmakuinen ja sen lisäksi
jälkiruoaksi banaanilettuja. Herkuttelimme oikein kunnolla :)
Tällä viikolla Iina kävi
tiistaine raamattuopistolla jatkamassa minun aloittamaani kirjaston
järjestämistä. Taisi olla edelleenkin aika pölyistä ja hidasta hommaa se kirjojen
putsaaminen ja sijoittaminen oikeisiin luokkiin ja hyllypaikkaan. Kirjoissahan on
suurimmassa osassa luokkamerkintä, mutta eiväthän ne missään järjestyksessä ole
olleet hyllyssä. Mutta eivät kirjojen luokittelukaan ole mennyt ihan
kohdalleen, sillä Iina oli löytänyt kanien ja possujen kasvatuskirjat, jotka
oli luokiteltu kuuluvaksi Muut uskonnot(other comparative religions)-luokkaan. Luokitteluhan
voi olla vaikeaa, jos ei osaa lukea swahilia, mutta ehkä kuitenkin kirjojen kansikuvien
olisi pitänyt auttaa luokittelussa :D
Tiistaina minä värkkäilin
englannin opetuksen juttuja ja ensi viikon syyslukukauden loppukokeita. Iina
tuli kotiin koululta ja sanoi, että pääsisimme Hannan kyydissä
pankkiautomaatilla käymään. Mutta pankkiautomaatille ei mentykään heti, vaan
ensin Iina ja Hanna veit minut yllätyssynttäri-illalliselle Cold Crest-hotellin
kattoterassille! Söimme hyvät hampurilaiset ja sain puhaltaa kolme kynttilää ja
syödä suklaakakkua, nam! Olin iloinen synttäreiden muistamisesta Iinan ja
Hannan osalta, mutta myös monista Suomesta tulleista korteista! <3
Synttäreiden juhlinta ei
kuitenkaan rajoittunut vain oikeaan syntymäpäivään, sillä keskiviikkona ja
torstaina opiskelijat lauloivat minulle ja sain yhdeltä ryhmältä vähän
lahjarahaa, että voisin käydä ostamassa karkkia :) Torstaina enkuntuntien
jälkeen jäin hetkeksi värkkäilemään parin opiskelijan tietokoneen asetusten ja
netin toimivuuden kanssa, kun koulun suomalainen rehtori ja Lähetysseuran lähetti
soitti ja sanoi, että tänään en voisi normaalisti mennä daladalalla kotiin. Ajattelin,
että ohops, selvä, kaupungilla on jotain häikkää, että daladalalla ei pääsisi
hyvin ja turvallisesti liikkumaan. Mutta kun rehtorin ja hänen vaimonsa autoon
tuli kaksi koulun opiskelijaa juhlatamineissa arvelin, että nyt on jotain
meneillään. Ajoimme Jiwe kuun kaupunginosaan, jossa Iina ja Hanna odottivat
auto täynnä tuttuja ihmisiä ja jatkoimme kaikki matkaa yhdelle Mwanzan
hienoimmista nähtävyyksistä Jiwe kuulle eli Isolle kivelle. Lopulta meitä oli
koolla 9 suomalaista ja Hannan työpari Mkumbwa ja hänen poikansa, Erick ja
Lilian opistolta, kristillisen kasvauksen pastori Mimii, hänen lapsensa ja
sukulaistyttö ja lastenhoitaja sekä Violet. Sekä noin 70 lasta, jotka tulivat
seuraamaan illanviettoamme! Iina ja Hanna olivat järjestäneet piknikin
kalliolle. Tarjolla oli Mimiin kotona grillattua vuohta ja keittobanaaneja. Samaa
vuohta oli edellisellä viikolla Mimiin sukulaistytön ja hänen ystävänsä valmistujaisissa
ja se on elämäni parhainta vuohta :D Lisäksi oli kakku! Kuva seuraavassa
kirjoituksessa kertokoot enemmän :P Kakkua sain tietysti syöttää hammastikulla
kaikille vieraille sekä niille kaikille lapsille!!! :D Synttärit olivat kyllä
ikimuistoiset, sillä paikalla oli täällä tärkeitä ihmisiä, hyvää ruokaa, lahjoja,
laulua ja rukousta! Mun synttärit eivät ole tainneet koskaan saada niin paljoa
katsojia, kuin mitä nyt oli eivätkä mun synttärit ole tainneet olla näin hengelliset,
sillä pastori Mkumbwa, joka toimi jonkinlaisena seremoniamestarina vaati, että
mun ja piknikin puolesta rukoiltiin yhteensä kolme kertaa. Eli nyt on koettu
afrikkalaiset synttärit, kiitos Iinalle ja Hannalle ja kaikille läsnä olleille.
<3 :)
Viikonloppu menikin sitten nuortenleirillä.
Nuortenleiri pidettiin Buhongwan rovastikunnan yhden seurakunnan kirkossa ja
oli osa harkkaohjaajamme Hannan ja hiippakunnan nuorisotyön tekemää nuorisotyön
kehittämistyötä. Niin kuin edelliselläkin nuortenleirillä Ukerewessä, myös
tällä leirillä tuo osallistujien ikäjakauma oli varsin laaja! Leiriläiset olivat
kyllä enimmäkseen 12-20-ikäisiä, mutta mukaan mahtui kyllä pari ikinuorta
nelikymppistä samoin kuin noin 5 ihan pientä sylivauvaa, jotka kulkivat joko äitiensä
tai sisarustensa selässä. Leiriläisiä oli meidän laskujemme mukaan jotain 80
paikkeilla, joten vilskettä riitti! Leiriä oli vetämässä Hannan ja meidän
lisäksemme Hannan työpari pastori Mkumbwa sekä 5 opiskelijaa Nyakatosta. Opiskelijoihin
on ollut kiva tutustua tämän ja edellisen leirin aikana, sillä koulussa enkun tunneilla
ei ihan samalla tavalla opi tuntemaan heitä.
Leiri alkoi perjantaina
iltapäivällä esittelyillä ja tutustumisleikeillä. Leikimme hedelmäsalaattia
embe, mchungwa, apple, ndizi ja tikiti hedelmillä sekä askartelimme yhdessä
oman käden muotoisen nimikyltin. Perjantain opetuksesta vastasi lääninrovasti,
joka kyllä taisi tulla hieman myöhässä, joten häntä odotellessa laitettiin
lauluksi ja tanssiksi. :) Päivällisen jälkeen katsoimme leffan ja kävimme
lopulta nukkumaan. Tai nukkumaan meneminen oli tavoiteltavissa ja ennen kaikkea
nukkuminen, mutta haaveeksi hyvät yöunet jäivät. Sillä joku neropatti päätti
soittaa täysillä ylistysmusajumputusta ensiksi klo 2 yöllä, piti pienen tauon
ja jatkoi klo 4 aamulla. Täällä äänentoistolaitteet ovat melko uusi juttu, joten
niiden käyttöä vielä harjoitellaan ja monesti ne vaan laitetaan suoraan
täysille ja vielä vähän kovemmalle! Tuolloin yöllä se oli erityisen
raivostuttavaa. Majoituimme seurakunnan pastorin toimistoon ja nukuimme
retkipatjoilla ja makuupusseissa lattialla. Pastorin toimisto oli kooltaan noin
3 neliön koppi, jossa meitä nukkui 5 naista. Seurakunnan suntion, eli parish
workerin, toimistossa nukkui varmaan 10 naista ja pyhäkoululuokan lattialla
nukkui vierivieressä varmaan 30 tyttöä ja äitiä sylivauvoineen. Opiskelija pojat
nukkuivat Hannan jeepissä ja leirin pojat ja miehet nukkuivat kirkon lattialla.
Oikeaa unta tuli ensimmäisenä yönä ehkä n kolme tuntia.
Lauantaina ohjelma jatkui 8
maissa aamu teen ja sokerittomien munkkien merkeissä. Tarkoituksena oli jatkaa
ohjelmaa kirkossa, mutta saimmekin tietään, että kirkossa tulisi olemaan häät
klo 9-12, joten emme voisikaan olla siellä. Hetken asiaa ihmeteltyämme
aloitimme ohjelman pyhäkoululuokassa, johon koko leiri ahtautui. Yksi opiskelijoista
piti aamuhartauden ja Hanna piti opetuksen. Iina myös hartauden ja esitimme
Iinan ja Hannan kanssa pantomiimin. Vähän huvittavaa oli, että ne 9ltä alkavat
häät alkoivat kuitenkin vasta 12 ja loppuivat joskus klo 14 aikoihin, mutta
mikäs siinä, kun onneksi oli toinen luokkatila käytettävissä. Lounaan jälkeen
leirille tuli hiippakunnan kehittämis- ja projektityön johtaja puhumaan oman
bisneksen perustamisesta. Ajatuksena bisnesopetuksessa on, että nuorilla olisi
mahdollisuus oppia bisneksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyviä asioita,
jotta he voisivat mahdollisesti perustaa oman bisneksen. Olenkin kuullut raamattu
opistolla monen opiskelijan kertovan, että heidän seurakunnissa on monenlaisia
pikku bisneksiä, joilla hankitaan varoja seurakunnille. Bisneksiä on esimerkiksi
limujääkaapin ylläpitäminen ja kirkon muovituolien vuokraaminen muille
tahoille. Seurakunnissa on myös erilaisia maatalousprojekteja, joiden kautta tuetaan
nuorten ammattiopetusta ja työllistymistä.
Lauantai-illalla leiriläiset
suunnittelivat iltaohjelmaa ja saivat halutessaan tulla meidän kanssa askartelemaan
lasihelmistä ristejä. Vähän oli hösseliä, kun nuorimmat leiriläiset halusivat
kaikki samaan aikaan askarrella. Mutta kauniita ristejä saimme aikaiseksi ja
samalla saimme Iinan kanssa hyvää swahilinkielisten numeroiden harjoitusta. Iltaohjelmana
leiriläiset olivat seurakunnittain järjestäneet ohjelmanumeron. Hanna, pastori
Mkumbwa ja me saimme olla tuomareita ja arvioida ohjelmanumeroita ja laittaa ne
paremmuusjärjestykseen :D Ohjelmassa näytelmä raamatunkertomuksesta, itse sävellettyjä
ja sanoitettuja lauluja, ylistys lauluja tansseineen sekä perinteisiä rummulla
säestettyjä lauluja. Kyllä täytyy sanoa, että ovat tansanialaiset lahjakkaita
laulamaan ja tanssimaan. Erityisen upea esitys oli yhden kuoron itse tällä
leirillä tekemä laulu nuoruudesta. Arvioitavien ohjelmaosuuksien välissä
seurakuntien kuorot lauloivat ja tanssivat. Laitan videoita seuraavaan postaukseen.
Sunnuntainvastaisena yönä ei
soinut musa kirkossa, mutta viereisen tien liikenteen äänet olivat niin kovat,
että aika vähälle jäi tämänkin yön unet. Ja sunnuntaina piti nousta vähän
viiden jälkeen, jotta ehdimme käydä kirkon pihalla olevassa ulkopesuhuoneessa
pikaisella pesulla ennen klo 7 alkavaa ensimmäistä jumalanpalvelusta. Jumalanpalveluksia
oli sunnuntaina kaksi, ensimmäinen alkoi klo ja toinen joskus puoli 11
aikoihin. Me pidimme jumalanpalvelusten aikana lapsille pyhäkoulua. Olimme suunnitelleet
edellisellä viikolla jo yhden pyhäkouluopetuksen, kunnes leirillä tajusimme,
että tänä sunnuntainahan on ensimmäinen adventti. Joten vaihdoimme aihetta
lennossa ja kerroimme lapsille tarinan Pedro-pundasta eli Pedro-nimisestä
pikkuaasista, joka sai kantaa Jeesusta selässään Jesusalemiin ja kuulla
ihmisten laulavan Hoosiannaa! Leikimme myös Pedro-aasin hännän kiinnitystä ja
perinteistä ravirata-seurakuntaleikkiä aasin näkökulmasta. Toisen pyhäkoulun
lopuksi pääsimme myös lastenvahdeiksi, kun kaksi pienintä pyhäkoululaista,
kummatkin n 1 vuotiaita, istuivat syleissämme samalla kun isommat sisarukset
lauloivat lauluja. Iinan sylissä ollut tyttö nukahti myös joksikin aikaa. Leirin
päätteeksi ohjelmassa oli rovastikunnan eri kuorojen kuorokilpailu. Me emme
kuitenkaan jääneet kuuntelemaan esityksiä vaan lähdimme kotiin. Oli kokonaisuudessaan
mukava leiri ja kivoja nuoria, mutta kyllä vaan nuo yöunet olisivat olleen ihan
kiva juttu, sillä kotiin päästyämme rojahdimme sänkyyn ja nukuimme mukavat 2,5
tunnin päiväunet.
On ollut todella mielenkiintoista
päästä näkemään hiippakunnan nuorisotyötä ja kuulla sen kehittämisestä. Hanna
kertoi, että näiden hiippakunnan järjestämien leirien myötä pyritään antamaan
esimerkkejä siitä, mitä nuorisotyö ja nuorten seurakuntatoiminta voisi olla. Useimmissa
seurakunnissa on rippikoulun lisäksi nuorilla mahdollisuus osallistua kuoroihin,
jumalanpalveluksiin ja Raamattupiireihin joiden lisäksi nuorisotyö sisältääkin niitä
tehtäviä, joissa nuoret voivat palvella seurakuntaa ja useimmiten ne ovat kuorot
ja kirkon siivoaminen. Hiippakunnan nuorisotyöntiimi tekee työtä kehittääkseen
toimintaa, jossa nuoret saisivat kasvaa ja saisivat tukea oman elämänvaiheensa
kysymyksissä.
Näissä leirinjälkeisissä
tunnelmissa aloitellaan täällä Mwanzassakin adventinaikaa ja joulukuuta ja
viimeisiä viikkoja Afrikan ihanan auringon alla (tänään satoi, joten ei
täälläkään aurinko paista koko aikaa).
Kuullaan taas,
Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti