Viimeinen viikkomme alkoi
joulunodotustunnelmissa kauneimpien joululaulujen merkeissä. Kokoonnuimme
suomalaisten lähetteien kanssa yhteen ravintolaan, jossa lauloimme yhdessä
joululauluja, joimme glögiä ja söimme pipareita, jaoimme pikkujoululahjoja ja
tanssimme tiptaptiptap-tonttutanssia :D Lisäksi Iinan Suomi-koulutyttöjen
joulunäytelmä sai ensiesityksensä :)
Onneksi tähän viikkoon kuului
myös ihan tavallisia arkirutiineja. Minulla oli koululla enkun loppukokeet ja
Iinalla Suomi-koulun viimeinen kerta. Voin sanoa, että meistä kummastakin on
ollut todella kivaa ja mielekästä päästä tekemään näitä harjoitteluhommia. Suomi-koulun
viimeisen kerran kunniaksi pelasimme kaikki yhdessä Kuutamolla-peliä ja oli
kivaa jutella ja hassutella tyttöjen kanssa. Nyakaton opistolla syyslukukausi
loppui koeviikkoon. Opiskelijoilla oli on 16-20 koetta koko viikon aikana. Kokeitten
jälkeen oli aika sanoa hyvästit opiskelijoille ja koulun opettajille. Ja vakka
en kauhean useasti kyynelehdi, niin kiitoksia ja hyvästejä sanoessa taisin pikkusen
herkistyä ja tirauttaa parit kyyneleet. Koulussa on ollut todella lämmin ja
kotoisa tunnelma ja olen viihtynyt siellä todella hyvin, joten hyvästien jättäminen
olikin yllättäen aika liikuttavaa. :) Opettajat ja opiskelijat toivottivat
tervetulleeksi uudestaan vaikka heti uuden vuoden jälkeen :D Taitaa kyllä olla
niin, että eka pitää käydä vähän töissä, jotta voi tulla käymään…
Viimeisen viikon kunniaksi
päästiin Hannan ja hänen tiiminsä järjestämälle piispan siunaamalle ja yhteen kutsumalle
nuortenleirille. Tämä leiri oli sitten vähän suurempi. Alkuviikosta
ilmoittautuneita oli noin 60, keskellä viikkoa ilmoittautuneita oli jo parisen
sataa ja lopulta leirille oli ilmoittautunut 600 nuorta! Kokonaisvahvuus oli
kuitenkin vain 450 osallistujaa. Mutta tällainen jättileiri tarkoitti myös muun
muassa jättimäisiä ruokahankintoja. Hannan tiimi oli hankkinut aluksi 30 kennoa
kananmunia, 400 kiloa riisiä, 400 kiloa papuja, 100 kiloa sokeria, 200 pussia
valkoista paahtoleipää, 100 vesimelonia ja lisää haettiin sitä mukaa kun
leiriläiset alkoivat saapua. Lihaa haettiin teurastajalta päivittäin monta isoa
padallista. Iina oli auttamassa valmisteluissa ja keräili lautasia Nyakaton
opistolta lainaan. Ruokailuiden yhteydessä mietimme ja ihmettelimme sitä, miten
450 hengelle keitettiin riisit ja pavut avotulella! Ei ehkä onnistuis noin vaan
meiltä..
Leiriläiset saapuivat koko Itäisen
Victoriajärven hiippakunnan alueelta Geitasta, Ukerewelta ja Mwanzan alueilta. Oli
kivaa tavata nuoria, jotka olivat olleet syksyn aikaisemmilla leireillä. Leiri
pidettiin Kassa Charity schoolin alueella vähän Mwanzan keskustan ulkopuolella
Kisesan kaupunginosassa. Kassa on mwanzalainen bisnesmies, jolla on osuva nimi,
sillä pätäkkää kuulemma on. Kassa tarjosi koulunsa tilat nuorisotyön käyttöön
ja sekä alakoulu ja yläkoulun majoitustilat oli hyvin käytössä kun leirimme
asettui taloksi. Me pääsimme kuitenkin perjantai-lauantaiyöksi Nyakaton
koululle nukkumaan, mikä oli todella hyvä asia, sillä nyt yö oli hiljainen ja
rauhallinen :) Tai yö oli hiljainen aamu 5 asti, jolloin opistolla vielä olleet
opiskelijat heräsivät ja pistivät musat päälle. Mutta luulen, että nukuimme
sinä yönä enemmän kuin edellisellä leirillä yhteensä. Lauantai-sunnuntaiyönä
olimme kotona yötä, sillä sunnuntaina oli pestävä pyykkiä pakkaamista varten.
Leirin ohjelmassa oli aloitus ja
päättöjumalanpalveluksen piispan kanssa, raamattuopetusta, bisnesopetusta ja
seurusteluun ja avioliittoon liittyvää opetusta. Lisäksi ehkä kaikkein huikein
osuus oli ”Kysy piispalta mitä haluat”. Nuoret saivat kirjoittaa ylös
kysymyksiä piispalle, joihin hän vastasi. Emme Iinan kanssa päässeet
kuuntelemaan tätä tuokiota, sillä olimme hoitamassa leirille ilmoittautumisia
sekä nimikylttien laminointia. Mutta kuulimme, että nuoret olivat muun muassa
kysyneet, että onko Jumala mies vai nainen ja että miten hiippakunta ja piispa
aikovat tukea seurakuntien nuorisotyötä. Hyviä ja kinkkisiä kysymyksiä
esittivät! Vähänkö olisi siistiä saada Suomessakin piispa käymään leirille!
Leirin ohjelmassa oli myös
jalkapallo- ja lentopallo-ottelu sekä kynttilöiden valamista meidän luotsaamana.
Perjantain kynttilähommat meinasivat mennä päin puuta, kun kannettava
hiilikeittiö ei sulattanut steariinia tarpeeksi hyvin, mutta onneksi keittiön
avotulesta saatiin vähän vauhtia sulattamiseen ja pääsimme lopulta tekemään
kynttilöitä kastamalla. Lauantaina saimme sulatettua vanhat kynttilän pätkät
sutjakasti ja kynttilöiden valaminen toimi todella hyvin. Meidän apuna oli
onneksi Hannan apulainen Violet, joka käänsi ja ohjeisti ja toimi tulimestarina.
Olimme tiistaina opettaneet ja harjoitelleet kynttilänvalamista Violetin kanssa,
joten hän oli leirillä korvaamaton. Meidän tehtävänä oli aloittaa homma ja kertoa
miten kynttilöitä voi tehdä kierrättämällä vanhoja kynttilänpätkiä. Suurin
homma oli kuitenkin porukan kaitseminen ja jonon vahtiminen, sillä oman vuoron
jonottaminen näytti olevan monelle todella haastavaa ja kaikki yritti kiilata
jonon ohi. Meidän piti monta kertaa sanoa, että kun kynttilöitä tehdään kastamalla,
niiden pitää antaa jäähtyä kastamisen välillä, muuten ne eivät kasva. Mutta oli
kyllä tosi hauskaa värkkäillä leiriläisten kanssa. Kynttilöiden valamisessa oli
myös mukana yksi Kassan koulun opettajista ja pastori. Hän innostui niin kynttilöiden
valamisesta, että hän haluaa opettaa sitä oppilailleen koulussa. :) Ajatuksena
olikin, että nuoret oppisivat leirillä uusia taitoja, joita voisivat hyödyntää
seurakunnassa tai jota kautta voisivat perustaa pieniä bisneksiä. Eli toivottavasti
moni kynttilöitä tekemässä oleva pystyy hyödyntämään oppimaansa.
Leirin lopuksi oli kuorokilpailu
ja jumalanpalvelus! Kuoroja oli kilpailussa tällä kertaa vain kolme, jotka esittivät
lavalle saapumis- ja poistumislaulujen lisäksi kaksi kappaletta. Esitykset olivat
hienoja! Kuorokilpailun voitti hiippakunnan tuomiokirkkoseurakunnan eli Imanin
nuortenkuoro. Virallisten kilpailuesitysten lisäksi eri seurakuntien nuoret
esittivät lauluja ja tansseja. Viimeiseksi esiintyi kuoro, joka esitti
perinteisen rummutus laulun ja tanssin. Täytyy sanoa, että on ollut upeaa
päästä näkemään ja kuulemaan niin hienoja laulu- ja tanssiesityksiä, mitä
olemme nähneet kaikilla leireillä :) Jumalanpalveluksessakin laulettiin ja tanssittiin
sekä virsiä, että pampioita, jotka ovat hengellisiä lauluja, joissa esilaulaja
laulaa ensiksi melodian malliksi niin, että muut voivat toistaa sen vaikka ei tuntisikaan
laulua entuudestaan. Erilaisia pampioita on laulettu leireillä ja
jumalanpalveluksissa niin paljon, että mekin olemme oppineet muutaman ulkoa ja,
että ne soivat päässä! :D
Maanantaina olikin sitten meidän
viimeinen päivä Mwanzassa. Tämä tarkoitti armotonta ja hikistä pakkaamista,
pyykkäämistä ja siivoamista. Piti vielä myös käydä räätälillä hakemassa parit hameet
ja syömässä hotellin ravintolassa kun eihän meillä nyt mitään ruokaa enää ollut.
Illalla kävimme vielä pastori Mimiin luona sekä piispan luona kiittämässä
kaikesta ja hyvästelemässä. Piispa ja monet muut ovat lähettäneet kaikille
meidän läheisille, perheille ja ystäville terveisiä! Joten siis Itäisen
Victoriajärven hiippakunnan piispalta terkkuja! :D
Tänään tiistaina suuntasimme
Mwanzasta kohti Zanzibaria ja täällä tropiikinillassa näitä terveisiä kirjoittelen…
Aurinkoisin ja helteisin terkuin,
Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti