Geitan safari

Kovasti on jo safaripäivitystä kyselty.. No tässä nyt tulee yhdenlainen safaripäivitys, ei vielä kuitenkaan Serengetistä ja Ngorongorosta vaan safarista Geitaan… niin swahilin kielen sana safari tarkoittaa suomeksi matkaa :)

Toissa viikolla tänne Mwanzaan tuli vierailemaan suuri 30hlö ryhmä Kalajoen Kristilliseltä Opistolta. He halusivat tavata erityisesti Hannaa ja tutustua Hannan työhön, mutta myös Lähetysseuran työhön ja yhteistyökumppaneihin täällä noin yleensä. Ryhmässä oli mukana niin lapsiperheitä, nuorisoa, pariskuntia kuin eläkeläisiäkin, paljon matkustaneista aina ensi kertaa lentokoneessa tällä reissulla olleeseen.

Ryhmän ohjelma Tansaniassa oli tiivis ja monipuolinen ja saimme pyöriä heidän kanssaan viikon verran. Ryhmään tutustumisen lisäksi oli hauska nähdä myös lähettien työstä se puoli, että he aika-ajoin toimivat täällä melko turistioppaina. Toki yhtälailla meillekin täytyy toimia turistioppaana, mutta me olemme täällä hetken pidempään ja liikumme aika itsenäisesti kaupungilla, kaupoilla jne.

Kalajokisten ryhmälle oli järjestetty kahden yön retki Geitaan, joka sijaitsee myös tässä Victoriajärven rannalla ja on osa samaa hiippakuntaa kuin Mwanza. Geitaan pääsee myös maitse, mutta lyhempi reitti oli pakata meidän porukan viisi autoa ja aika monen muun menijän autot lauttaan ja ylittää lahti. Oli kyllä lautassa tunnelmaan, kun täti kaloineen, pari linja-autollista väkeä kimpsuineen ja kampsuineen, jokunen pähkinänmyyjä, yli 30 muzungua ja muutama muu ahtautui paattiin! Yli kuitenkin päästiin ja oli hienoa nähdä Mwanzan kaupunkia myös järveltä päin.

Matka lautalta jatkui jokseenkin möykkyistä tietä muutaman tunnin ajan, kunnes päästiin asfaltille ja huristeltiin vielä tunnin verran. Pakko sanoa, että tykkään kyllä automatkailusta täällä. Varsinkin näin kun on hyvät ja turvalliset kuskit sekä autot. On jotenkin mukavaa seurailla autonikkunasta ohi vilahtavien kylien elämää, ihmisiä arkensa keskellä ja katsella vaihtuvia maisemia. Koska meitä oli niin monta autollista, oli mukana myös hiippakunnan omia kuskeja. Minä pääsin piispan kuskin kyytiin, joka puhuu hyvää englantia ja kertoili matkalla tarinoita ja opetti swahilin sanoja. Matka sujui siis kaikin puolin mukavasti.

Perillä Geitassa virallisten tervetulotoivotusten jälkeen meidät vietiin tutustumaan seurakunnan esikouluun. Siellä sitten ihmettelimme hetken toisiamme, hieman arat lapset ja jättimäinen ryhmä valkoisia. Lyhyen vierailun aikana opettajat esittäytyivät ja lapset esittivät muutaman laulun. Lopuksi otettiin ryhmäkuvat niin kuin täällä on tapana.

Päivän ohjelmaamme kuului vierailu neljään kylään, jota varten jakauduimme neljään ryhmään. Minä lähdin Hannan ryhmän mukana yhteen hieman kauempana olleista kylistä. Vastaanotto kylän kirkolla oli uskomaton. Romahtaneen kirkon tilalle rakennetussa katoksessa oli koolla valtavasti ihmisiä, jotka toivottivat meidät tervetulleiksi lauluin ja tanssein. Meille oli kannettu paikalle tuolit, muu väki istui kivien päälle laitetuilla puunrungoilla, vanhan kirkon sokkelilla tai mukanaan tuomilla jakaroilla. Kesken ohjelman seurailin sivustalla istuvien naisten touhuja. Yhtäkkiä yksi heistä kupsahti selälleen maahan ja valtavan höyhenpilven keskeltä kuului nauru: kana oli yhtäkkiä tupsahtanut valtavasti räpiköiden naisen syliin! :D

Meille erityisvieraina oli myös varattu erityistä tehtävää, nimittäin kantaa uutta kirkkoa varten valtavia kiviä niitä varten kaivettuun kuoppaan. En ihan ole varma, kuinka homman on tarkoitus toimia, mutta ainakin kirkon väelle tuntui olevan tärkeää, että olimme siinä mukana. Vielä ennen kuin lähdimme takaisin Geitaan, meille tarjottiin ateria erään kyläläisen kotona. Lisäksi pysähdyimme tervehtimään vanhempaa rouvaa ja toivottamaan hänet tervetulleeksi jumalanpalvelukseen sunnuntaina, johon osa ryhmästä jälleen tulee vierailemaan ja saarnaamaan.

Toisen retkipäivän ohjelmaan kuului yhteinen nuortenleiripäivä. Ohjelmassa oli laulua, raamattuopetusta, tanssia, leikkiä, näytelmää yms sekä suomalaisten että paikallisten järjestämänä. Leiripäivä järjestettiin läheisellä koululla, koska kylän kirkko oli sen verran pieni, ettemme kaikki olisi sinne mahtuneet, paikalla kun oli reilun 30 suomalaisen lisäksi ehkä noin 80 nuorta. Päivä oli mukava, harmittavasti valtava sade esti kuitenkin esimerkiksi yhteisen jalkapallon pelaamisen. Toisaalta sade on täällä odotettu asia ja nyt sitä vettä tosiaan tuli. Nuorten riemu, laulu ja tanssi oli kuitenkin mahtava nähdä. Se millä voimalla laulu täällä tulee pysäyttää joka kerta.

Viimeisenä Geitan päivänämme jakauduimme jälleen ryhmiin kylien jumalanpalveluksia varten. Kävimme kuitenkin ensimmäisenä aamulla esittäytymässä pääkirkon jumalanpalveluksessa, joka alkoi klo 7.00. Ai ai, kun on aikaisin aamu-uniselle! :D Pääkirkolla oli taitava kuoro, mutta ehkä näin suomalaiseen kirkkokulttuuriin tottuneelle ainakin tämän kuoron tanssi oli hiukan huvittava. Muutenkin täällä on kuulemma mennyt tuo äänentoistoinnostus siinä mielessä vähän yli, että osa kuoroista ei enää laula itse, vaan laittaa nauhat soimaan play backinä ja tanssii siihen päälle jonkin koreografian. Tämä kuoro kuitenkin lauloi, itse ja hyvin, vaikkakin tausta tuli nauhalta.

Pääkirkolta lähdimme kyliin jumalanpalveluksiin, jossa Kalajoen ryhmästä valittu henkilö saarnasi tulkin välityksellä. Tälläkin kylällä oli selvästi iso juttu, että tulimme, sillä koko jumalanpalvelus videoitiin. Jumalanpalveluksen toimittanut evankelista käski aluksi kaikki ulos kirkosta vessan taakse jonoon, josta kuljimme kulkueena kirkkoon. Jumalanpalveluksen jälkeen seurasi Kalajoen ryhmän tuliaisten jako, valtava määrä kiitospuheita ja lauluesityksiä puolin ja toisin. Ja kaikki tietenkin kuvattiin, myös se kun meille tarjottiin ruokaa ja söimme :D Mutta uskomatonta vieraanvaraisuutta saimme kokea täälläkin: Geitaan lähdimme massut täynnä ja suuri pussillinen maapähkinöitä mukana.

Geitaan päästyämme tapasimme muut ryhmät, jaoimme kokemuksia, otimme ryhmäkuvia ja saimme seurakunnalta muistoksi diplomit osallistumisesta heidän työhönsä. Aika herttaista :) Safari Geitaan oli kokonaisuutenaan antoisa. Oli mukava tutustua niin Kalajoen ryhmään kuin paikalliseen väkeen. Erityisesti mieleen jäivät kylien väki ja heidän vieraanvaraisuutensa.

Terkuin, Iina :) 

Erityisterkut Kalajoelle! Oli kiva, että olitte! :)

Ja tämän postauksen kuvien jälkeen seuraava päivitys on sitten siitä Serengetin safarista ;)