Tarinaa muutaman viikon takaa

Menoa ja tekemistä on riittänyt ja blogi elää nyt hieman ajasta jäljessä, joten ajattelin kirjoitella hiukan muutaman viikon takaisesta elämästä :)

Sunnuntaina (12.10) oli aikainen herätys, klo 5.30, ja lähtö Ibandalle pitämään pyhäkoulua. Olin vielä puoliunessa, kun Riikka jo suuntasi suihkuun, mutta yllätyksekseni hän tulikin takaisin nopeammin kuin odotin. Syykin selvisi pian: Meille ei tullut vettä! Hienoa! Siitä sitten mukavasti eilisen päivän hikisinä ja pölyisinä suomalaisten naapurien kyydillä tuomiokirkolle, jossa tapasimme Nyakaton opiskelijan, joka lähti meille tulkiksi. Hän oli kuitenkin odottanut, että tulisimme taksilla emmekä naapurien kyydillä, joten meillä ei ollut kyytiä tuomiokirkolta Ibandalle. No eikun kävelemään! Onneksi aikaisin aamulla aurinko ei vielä paistanut polttavasti, mutta silti saimme hyvän hien eilisten lisäksi pintaan, kun kiipesimme kivistä mäkeä kohti huippua! Ibandan kirkkohan tosiaan sijaitsee aivan vuoren huipulla :P

Pyhäkoulu meni tosi kivasti! Meitä pyydettiin opettamaan lapsille kertomus sokeasta Batrimaioksesta, jonka Jeesus paransi ja siihen liittyen olimme askarrelleet edellisenä iltana tee-se-itse-flanellot eli paperinuket, joita teippailimme haavateipeillä kiinni fläppipaperiin. Lisäksi leikimme lasten kanssa tunnusteluleikkiä, jossa jokainen sai laittaa käden pussiin ja kokeilla, mitä esineitä sieltä löytyy. Lapsia oli ehkä noin 50 ja hauskaa heillä tuntui olevan. Kirkon jälkeen lapset piirittivät meidät, halusivat kokeilla, miltä suorat hiuksemme tuntuvat ja ihmettelivät luomia käsissämme. Tulkkinamme ollut opiskelija selitti lapsille, että olemme lainanneet heiltä ihonväriä ja laittaneet sen käsissä oleviin luomiimme :P

Ibandalta matka jatkui puolen päivän aikaan takaisin tuomiokirkolle. Siellä oli jo melko tohina käynnissä, kun tuomiokirkon eri kuorot valmistautuivat lähtöön hiippakunnan kuorokilpailuun Kiloleleen, 20min ajomatkan päähän. Hannan kotiapulainen tai dada, sisko, niin kuin me häntä kutsumme laulaa myös yhdessä tuomiokirkon kuoroista ja pääsimme yhdessä hänen kuoronsa kanssa samalla daladalalla kuuntelemaan kilpailua. Paikalla oli valtavasti väkeä piispasta alkaen ja kuoroja osallistui yhteensä 16. Jokainen kuoro lauloi yhden saman saksalaisen virren swahiliksi ja lisäksi oli vapaata ohjelmistoa. Jokaiselle kuorolle oli annettu tarkka esiintymisaika 10min, mutta aika alusta saakka oli selvää, että aikataulua ei nyt ihan noudatettu, vaikka siitä verotettiin pisteissä. Muita arviointikriteerejä olivat mm pukeutumisen ja ulkonäön yhdenmukaisuus, yhdenmukainen liikkuminen (tanssiaskeleen piti olla kunnossa), kuorolaisten katsekontakti johtajaan, johtajan tapa asetella kuorolaiset järjestykseen, johtajan tervehdys ja kyllä sitä itse lauluakin arvioitiin. Kuorot olivat upeaa kuultavaa ja kivaa katseltavaa, mutta jotenkin jännää on, että kilpailukappaleeksi kuulemma lähes aina valitaan joku saksalainen virsi, vaikka ainakin omaan korvaan afrikkalainen musiikki soi kuorojen esittämänä luontevammin ja kauniimmin kuin jäykähkö eurooppalainen kappale. Kuuntelimme kuoroista ehkä 11, mutta loppuun saakka emme aikaisesta aamusta, vähäisestä ruoasta ja hikisestä olosta johtuen jaksaneet olla ja myöhemmin kuulimmekin, että kilpailu oli jatkunut iltayhdeksään saakka arvioinnin venyessä ja vanuessa. Oli kuitenkin hieno kokemus päästä seuraamaan kilpailua ja näkemään dadan esiintyminen. Dada kertoi seuraavana päivänä, että heidän kuoronsa oli saanut 119 pistettä, voittaja oli saanut 146 ja viimeiseksi sijoittunut n 40 eli hyvä dada, sijoitus reippaasti yli puolen välin! :)

Vielä illallakaan Hannalla ei tullut vettä. Riikka kävi testaamassa meidän asunnon alakerrassa ja sieltä tuli, joten marssiamme toiveikkaasti sinne suihkuun. Juuri kun onnessamme siitä, että nyt pääsemme pesulle, availimme suihkun hanoja, vesi loppui sieltäkin! Onneksi suomalaiset naapurimme 90 rappusen päässä olivat sanoneet aikaisemmin, että heillä tulee vettä, joten soitimme viimeisenä oljenkortenamme heille ja pääsimme peseytymään. Seuraavana päivänä dadan tullessa ihmettelimme edelleen jatkuvaa vesikatkoa. Myöhemmin selvisi, että samassa taloyhtiössä on kaksi vesilukumittaria, joista meidän mittarin lasku oli maksettu, mutta toisen ei. Vesilaitokselta olivat käyneet katkaisemassa vedet meiltä, kun eihän se nyt oo niin just kummasta katkaisee, kunhan joku vesi vaan laitetaan poikki! :D Onneksi dada oli selvittämässä sotkua ja vedet saatiin takaisin!

Alun perin tänne tullessamme meidän oli tarkoitus asua muutama yö Hannalla ja sitten muuttaa omaan alakerran asuntoon. Lopultahan homma meni niin, että asuimme Hannalla kaksi viikkoa ennen kuin pääsimme muuttamaan. Asunnon siivous edellisten asukkaitten jäljeltä venyi, meidän täältä ostamat moskiittoverkot olivat ommeltavina, Riikan verkolle ei ollut koukkua katossa eikä liedessä ei ollut sähköä. Viimein kaikki saatiin kutenkin hoidettua ja pääsimme muuttamaan. Meillä on hillitön lukaali! Kasi kylppäriä, kaksi makuuhuonetta, iso keittiö ja iso olohuone.. ei oikeen olla varmoja, onko täällä riittävästi tilaa meille kahdelle! :D Asunto on valmiiksi kalustettu: meillä on ihanat leobardikuvioiset sohvat ja punaiset lamput seinillä, muutama pieni pöytä ja läpinäkyvät verhot! Viehättävää! :D Vartijat kantoivat Riikan sängyn samaan huoneeseen, missä minun sänky jo valmiiksi oli, kun toinen makuuhuone oli pihan puolelle ja siksi melko meluisa. Käymme edelleen Hannalla pesemässä pyykkiä ja kyläilemässä, mutta viihdymme omassa kodissa nyt tosi hyvin! :)

Arjen sujumiseksi olemme saaneet Lähetysseuran suomalaisilta lainaksi astioita, lakanoita ja muuta pientä helpottamaan elämäämme. Silti tavallisten asioiden tekeminen täällä kestää huomattavasti pidempään, kun Suomessa. Vaikka Mwanza on Tansanian toisiksi suurin kaupunki, ei täällä silti ruokaostoksia pysty tekemään yhdestä kaupasta niin kuin Suomessa. Erikseen ovat toriostokset: hedelmä, vihannekset, kananmunat, riisi, pavut, linssit yms ja ruokakauppaostokset: mehut, maidot, vessapaperit, voi, säilykkeet, pastat ja muut ulkomailta tuodut tuotteet. Leivänkin olemme useimmiten ostaneet suoraan leipomosta.

Ruoanlaitto myös on tosi hidasta. Yhtenä päivänä sain tuherrettua kolme tuntia yhden kasvissosekeiton kanssa :D Kaikki vihannekset ja hedelmät kun on ensin liotettava etikkavedessä, jotta niistä kuolee epäpuhtaudet ja hyönteiset ja vasta sitten niitä voi käyttää. Samoin riisistä on ensin lautasella nypittävä kaikki irtoroska pois ja sitten vielä liotettava huolellisesti. Meillä on käytössä yhteensä yksi 10l kattila ja yksi ehkä max 2l kattila, paistinpannu, vedenkeitin ja yksi sähkölevy, veitsi, leikkuulauta, muutama lautanen, pari mukia ja muutamat veitset, haarukat ja lusikat. Kuulostaa ehkä vähältä, mutta yllättävän hyvin sitä oikeasti näilläkin huomaa pärjäävänsä. Silti on tarkoin mietittävä missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä ja mitä tarvitsee missäkin vaiheessa.

Juomavettä ajatellen ostimme jo Suomesta mukaan Nerox-vedensuodattimen, kun sitä meille täältä suositeltiin. Se on sellainen ihme survival-härveli, joka puhdistaa juomavettä vaikka kuravellistä. Me puhdistamme sillä veden kraanavedestä, joka täällä siis ei ole juomakelpoista. Nerox laitetaan pöydällä olevaan likavesiastiaan, josta puhdasvesi valuu letkua pitkin alempana tuolilla olevaan vesikanisteriin. Näin saamme puhdasta vettä noin 8l vuorokaudessa ja se riittää meille ihan hyvin ruoanlaittoon, juomiseen ja hampaiden pesuun. Tiskiveden taas lämmitämme erikseen kraanavedestä kattilassa ja suihkuvesi täytyy muistaa laittaa lämpiämään noin varttia ennen, jos haluaa saada lämmintä vettä. Aika värkkäilemistä Suomen oloihin tottuneille, mutta olemme silti etuoikeutettuja: suoraan ikkunastamme näemme kukkuloita, joiden taloissa ei ole lainkaan juoksevaa vettä vaan se haetaan ämpäreissä kauempaa kaivolta. Sellaista lutrausta siis meillä täällä! :)

Terkuin, Iina