Muzungut mäessä

Tämä viikon voisi tiivistää mäkien ja kukkuloiden ylösalas kävelemiseen. Täältä meidän kodilta pääsee mukavasti alamäkeä alas kaupunkiin, mutta se tarkoittaa, että takaisin tullessa on armoton ylämäki. Matkaa keskustaan on varmaan vain 1,5-2 kilometriä, mutta kotimme on Mwanzan kaupungille tyypillisten kiviröykkiöiden päällä, joten mäki on aika jyrkkä. Tällä viikolla ollaan tehty myös ennätyksiä kävelemisessä.  Tiistaina kävelimme mäen mukavasti kahdesti edestakaisin, sillä olin unohtanut kännykän kotiin ja meidän oli pakko käydä ostamassa lisää puheaikaa. Alaspäin kestää noin puoli tuntia kävellä ja ylöspäin tavallisesti 45 min, mutta tällä viikolla kipitimme kahdesti mäen ylös 15 minuutissa, sillä alkoi jo tulla ilta ja täällä ei kannata liikkua omillaan pimeällä.

Keskiviikkona olin taas Nyakaton Raamattukoululla samalla kun Iina suunnitteli Suomi-koulua kotona. Tämä viikko on ollut koeviikko, joten opiskelijat ovat kirjoittaneet kokeita eikä opetusta ole ollut. Nyakaton koulu on muistaakseni tuplaantunut opiskelijamäärältään viimeisen vuoden aikana ja tämä näkyy muun muassa koeviikolla kun kaikille opiskelijoille tarvittaisiin kirjoituspöytä ja tuoli. Tämän syksyn ajan koululla on opiskeltu niiden pulpettien ääressä, joita jo oli entuudestaan, mutta luokkiin on tuotu myös ruokalan pöydät, joten lounas syödään piharakennuksissa tai puiden alla. Koulun rehtori on tilannut puusepältä 50 pulpettia ja tuolia, jotta kaikille opiskelijoille olisi työpöydät sekä pöydät ruokailuja varten. Uusien pöytien ja tuolien valmistumista voi seurata päivittäin, sillä puuseppä työskentelee koulun pihalla.

Nyakatossa opiskelee n. 70-80 opiskelijaa. Luokkia on neljä. Evankelista opiskelijoita on ensimmäisen vuoden ja toisen vuoden opiskelijoita. Heidän joukossaan osa naisista opiskelee myös parish worker:ksi, eli seurakunnan ja jumalanpalvelusten käytännöllisten tehtävien hoitajiksi. Teologian opiskelijoita on myös kaksi vuositasoa. Opiskelijoista osa on kotoisin Mwanzan ja Victorian järven itäisen alueen hiippakunnan alueelta, mutta suurin osa on kotoisin pitkienkin matkojen päästä ympäri Tansaniaa. Oma Tansanian maantietoni on vähän heikkoa vielä, joten kun joku opiskelija on kertonut olevansa kotoisin jostain, on pitänyt myöhemmin tarkistaa kartasta, mistä semmoinen kaupunki tai kylä löytyisi. Yhden kaupungin löysinkin! :D

Tämän viikon työtehtäviin koululla kuului koulun kirjaston järjestely. Koululla on melko pieni, mutta ihan monipuolinen kirjasto, kirjat tosin ovat hyllyissä ihan miten sattuu: osa oli täysin väärässä hyllyssä ja toiset oli oikeassa hyllyssä, mutta palautettu nurinpäin. Aloitin yhden tansanialaisen opettajan kanssa lajittelemaan kirjoja. Ensin vähän mietin ja ihmettelin, että mitenköhän onnistuu kirjojen lajittelu ja luokittelu, koska suurin osa kirjoista on swahiliksi. Mutta siinä sen opettajan kanssa kirjoja katellessa huomattiinkin, että kirjoissa olikin numeroidut luokkamerkinnät! 220 numeroiset ovat Raamattuja, 221 numeroiset Vanhan testamenttiin ja 225 numeroiset Uuteen testamenttiin liittyviä kirjoja. Joten alettiin vaan ottamaan kirjoja pois hyllyistä ja lajittelemaan niitä tuoleille luokkamerkintöjen mukaan ja pikkuhiljaa laittamaan niitä hyllyihin. Vähän hassuun järjestykseen kirjat kyllä menevät, sillä numerojärjestys alkaa nyt kirjahyllyn vasemmasta reunasta ja menevät ylhäältä alas samalla kun kirjat ovat aakkosjärjestyksessä oikealta vasemmalle. Keksisiköhän vielä jonkun järjestyksen, jolla saisi järjestystä vielä enemmän sekaisin..? Kirjojen lajittelu oli aika hidasta hommaa ja työ jäi vielä kesken, joten jatkan sitä varmaan tässä syksyn aikana aina kun ehdin…

Keskiviikkona Hannan kotiapulainen oli sanonut Iinalle, että meillä on sähköä varmaankin vielä keskiviikkopäiväksi, mutta torstaina pitäisi käydä ostamassa. Täällä sähkön voi ostaa joko laskulla ja kulutuksen mukaan tai sitten pre-paidina vähän niin kuin puheajan kännykkään. Noh, keskiviikkoillan istuimme yhdessä huoneessa kerrallaan koko muu kämppä pimeänä säästäen sähköä. Torstaina lähdimmekin sitten sähköostoksille. Ohjeena oli että yhtä hotellia vastapäätä on kioski, josta saa pre-paid sähköä. Selvä! Tiesimme entuudestaan yhden kioskin, josta saa kännykän pre-paidkortteja, joten suuntasimme sinne. Ja mikäs siinä, kysyimme, että voiko täältä ostaa sähköä ja saihan sieltä! Myyjä otti esille faxin ja kaupan korttipäätteen yhdistelmältä näyttävän masiinan, johon hän näpytteli meidän mittarin numeron ja summan, jolla halusimme ostaa sähköä ja vips meillä oli taas sähköä. Illalla kävimme vielä näpyttelemässä sähkömittariin jonkun numeroyhdistelmän ja nyt voi taas huoletta ladata kännykän akun ja keittää vettä ilman, että tarvii pelätä että käytti viimeiset sähköt.

Torstain ohjelmaan kuului myös Tunaweezan kehitysvammaisten toimintakeskukseen nopea tutustuminen. Toimintakeskuksessa oli n 20 kehitysvammaista oppilasta, sekä nuoria että aikuisia. Yksi Lähetysseuran kummioppilaista on päässyt toimintakeskukseen opettelemaan erilaisia arjentaitoja ja käsitöitä. Oppilaat tulevat päivittäin Tunaweezaan ja asuvat kotonaan. Tunaweeza on saksalaisen järjestön perustama ja ylläpitämä, vaikka henkilökunta koostuu paikallisista ihmisistä.

Tunaweezan jälkeen kävimme kaupungilla pyörähtämässä ja suuntasimme hiippakunnan toimistolle Imaanille. Siellä oli tarkoitus tavata hiippakunnan nuorisotyön pastori, jonka kanssa menisimme Jiwe Kuu-nimiseen seurakuntaan pitämään lapsille raamattuopetusta. Olimme pohtineet, että millähän me mentäisiin sinne Jiwe Kuulle, sillä tiesimme, että tie sinne oli huonossa kunnossa. Noh, kun olimme hetken odottaneet Imaanilla, niin eikös se pastori hurauttanut hiippakunnan pihalle itse omalla moottoripyörällä mukanaan kaksi moottoripyörätaksia ”pikipikiä”. Niillä porhalsimme sitten ylös kukkulalle Jiwe Kuulle eli Isolle kivelle. Pikipikit ovat täällä aika tavallisia kulkuvälineitä, mutta täytyy kyllä myöntää, että hieman jännitti, sillä teiden kunto ja täkäläinen liikenne on vähän erilaista kuin Suomessa. Mutta pääsimme kuitenkin hyvin seurakunnalle.

Jiwe Kuulla meitä odotti laulava lasten kuoro. Lapset olivat kokoontuneet kirkon pihalle puiden alle kiville, sillä pyhäkoululla ei ollut omia tiloja vielä. Meidät otti vastaan seurakunnan pyhäkouluopettaja, joka heti alkuun pahoitteli, että lapsia on näin vähän, sillä oli arki-ilta. Lapsiahan oli kuitenkin todellisuudessa n. 70! Joten meille lasten lukumäärä riitti vallan mainiosti. Taisi lasten seassa olla pari vuohtakin ruohoa syömässä. Kun olimme saapuneet ja tuli hiljaista, lapsijoukosta kaikkein pienin lapsi nousi seisomaan, osoitti meitä sormella ja sanoi ”Muzungu”, jolloin kaikki lapset, aikuiset ja me purskahdimme nauramaan. Muzungu on vanha sana, jolla tarkoitetaan vaeltelevaa valkoista ihmistä, jolla ei ole mitään tekemistä. Yleensä ilmaisu ei ole kovin positiivinen ja sitä kuulee silloin tällöin kaupungilla, mutta tälle huudahdukselle ei voinut kuin nauraa, sillä lapsi oli niin vilpitön huomatessaan meidät.

Illan aluksi lapset lauloivat lauluja ja esittivät ulkoa oppimiaan raamatunlauseita. Olimme Iinan kanssa valmistelleet kertomuksen siitä, miten Jeesus tyynnyttää myrskyn lattiakuvamenetelmää käyttäen. Aloitimme kuitenkin leikkimällä ”Kuka pelkää kalastajaa?” leikkiä, joka oli muunnos ”Kuka pelkää mustaa miestä” leikistä. Leikin jälkeen aloimme kertoa kertomusta Jeesuksesta ja myrskystä ja opetuslasten ja meidän kaikkien ihmisten erilaisista peloista. Lapset osallistuivat kertomuksen edetessä rakennettavan kuvan tekemiseen ja huomasin, miten osa lapsista hivuttautui vähitellen lähemmäs ja lähemmäs maahan rakentuvaa kuvaa. Kun olimme valmiita, lauloimme vähän vielä ja lopuksi menimme pastorin kotiin limsalle. (Täällä tarjotaan aina limsaa. Ja aikuisetkin juovat. Täällä limsaa laimennettiin vedellä. Ei kuitenkaan kumpikaan meistä Iinan kanssa.) Illan päätteeksi pitikin sitten lähteä kotiinpäin ja mitenkäs muuten kuin niillä moottoripyörillä. Vaikka niillä päästiinkin ihan hyvin, niin toivotaan kyllä, että niitä ei tarvitsisi käyttää kovinkaan usein liikkumiseen. Jiwe Kuulle menemme luultavasti uudestaan pitämään vastaavanlaisia lasten kirkkohetkiä, mikä olisi kiva asia. :)

Tässä viikonlopun aikana ollaan taas ehditty vaikka ja mitä, mutta niistä pitää kertoa ensiviikolla. Joten kwa heri, näkemisiin!

Riikka

Ps. Sen lisäksi että ollaan Iinan kanssa opeteltu hedelmien ja vihannesten nimiä, niin tässä yksi päivä opimme että swahilin kielessä piste ei tule lauseen loppuun vaan se aloittaa lauseen. 

Kuvia ensimmäiseltä viikolta

Ibandan kirkko. Taakse on rakenteilla uusi.

Ibandan lasten esittämä laulu. 

Jostain syystä videon kuva on hieman puuroinen, mutta onneksi ääni kuuluu.

Lasten esittämä näytelmä siitä, kuinka lastenkin on tärkeä päästä kirkkoon.

Kolehtihuutokaupassa tomaatteja. Jos ei ole tuoda rahaa kolehtiin,
 voi yhtä hyvin tuoda vaikka vihanneksia, kankaita tai kanan.

Ibandan ympäristöä.

Hedelmäsalaatti porkkanoilla. Myöhemmin kuultiin, että raaoissa porkkanoissa on
 usein matoja, joten voi olla että jää seuraavalla kerralla syömättä.

Toriostokset.

Chpsi myayi eli munakas, johon on paistettu ranskalaiset sisään. Nam!

Pieni sade keskiviikkona. Yleensä tästä näkee järven yli vastarannalle.

Nyakaton lukujärjestys. Sen lukemisesta haastavanpaa tekee tansanialaiset kellonajat.

Riikka toimistohommissa kirjoittamassa kokeita puhtaaksi swahlilin kielellä.

Opettaja kävi kirjoittamassa toimiston oveen, että opiskelijoilta pääsy kielletty. Odottakaa ulkona.
 Muuten olisi voinut jonkun silmään osua puhtaaksi kirjoitettavanamme ollut tentti.

Maaseutua matkalla koululle, johon saattelimme Lähetysseuran kummioppilaan.

Tyttö, ämpäri ja patja kulkemassa uutta koulua kohti luokkatovereiden avustamana. 

Näkymät Shynyangan piispan parvekkeelta paikalliseen kouluun.

Albiinokeskuksessa.

Apinanleipäpuu ja kaunis auringonlasku matkalla Shynyangasta Mwanzaan.

Maaseutua hämärtyvässä illassa.

Pikkaisen ehkä aurinko häikäisee, mutta tässä ajattelimme istua kaikessa rauhassa,
 kunnes tamaanit hyökkäsivät (vahingossa) :D

 

Ja tältä nämä tamaani-kaverit näyttävät! :D

Tansanialaisen elämän ihmettelyä

Reilu viikko ollaan nyt oltu Mwanzassa tutustumassa kaupunkiin ja elämään täällä. Aika on kulunut nopeasti, mutta toisaalta ollaan lyhyessä ajassa ehditty tehdä, nähdä ja kokea niin paljon, että tuntuu, kuin oltaisiin oltu täällä jo pidempäänkin.

Viime sunnuntaina Hanna vei meidät jumalanpalvelukseen kaupunginosaan nimeltä Ibanda. Jumalanpalvelukset täällä alkavat hiukan aikaisemmin kuin Suomessa, nimittäin klo 7, 8 tai 9. Suomessa klo 10 tekee joskus tiukkaa, mutta tämän jälkeen lupaan olla siihen hyvin tyytyväinen :) Ibandalla jumalanpalvelus alkoi kahdeksalta. Ibanda on köyhempää aluetta Mwanzan rinteillä ja siellä meidän on tarkoitus jatkossa pitää silloin tällöin lasten sunnuntaita eli jonkin tyyppistä pyhäkoulua. Kirkkorakennus oli todella sympaattinen eivätkä kaikki seurakuntalaiset mahtuneet kirkkoon sisälle, mutta tuoleja oli lisää kirkon ulkopuolella ja aaltopeltiseinien välistä näki alttarille niin, että ulkonakin pystyi osallistumaan sanajumalanpalvelukseen. Täällä vietettiin jo nyt lasten ja enkelien päivää ja siksi kirkossa oli paljon lasten esittämää ohjelmaa. Kuoro lauloi ihanasti, lapset näyttelivät, esittivät ulkoa opettelemiaan raamatunkohtia ja monissa kirkossa lapset kuulemma myös saarnasivat. Ibandalla saarnan piti yksi Nyakaton opiskelija. Jumalanpalvelus musiikkeineen Ibandalla oli vaikuttava kokemus! Aikaisesta herätyksestä huolimatta kannatti tulla!

Suomesta meiltä on kyselty paljon, millaista ruokaa täällä on. Tähän mennessä ollaan syöty hyvin monenlaista ruokaa. Kotona Hannan ihana apulainen on laittanut ihan peruskotiruokaa, kanakastiketta, tonnikalakastiketta, kasvissosekeittoa yms. Ulkona ollaan taas syöty kaikkea pitsasta intialaiseen ja kiinalaiseen. Tyypillistä Tansanialaista ruokaa saadaan taas esimerkiksi Nyakatossa. Paikalliset eivät syö aamupalaa lainkaan, mutta me ollaan kyllä syöty, muuten kuukahdetaan ihan täysin. Nyakatossa tarjotaan ensimmäisten tuntien jälkeen uji-velli.  Se on maissijauhoista valmistettu löysä ja makea puuro, johon voidaan lisätä vähän limeä tai kanelia mauksi. Ei ehkä ihan suurta henkilökohtaista herkkua, mutta kyllä se ihan ok on. Riikka taitaa tykätä siitä enemmän. Lounas syödään vasta puoli kahden aikaan. Se on yleensä ugalia, maissijauhosta tehty tönkkö ja melko mauton puuro, koostumukseltaan kuin todella tiiviiksi keitetty mannapuuro. Sen kanssa syödään jotakin kastiketta, kuten kaalimuhennosta, lihakastiketta, pinaattia, papuja tms. Oikein maittavaa ruokaa! Yksi paikallinen pikaruoka, jota ollaan jo maisteltu on chipsi mayai. Se on munakas, johon on paistettu ranskalaiset sisään. Saattaa kuulostaa vähän jännältä, mutta on oikeasti hyvää! Koittakaapa kotona! Hedelmät täällä tietysti ovat aivan ihania! Kaikki on kypsää ja tuoretta! Ollaan vedetty hedelmäsalaattia ja tuoremehuja sen verran järjettömiä määriä, että vitamiineja on varmasti ainakin viiden vuoden annos jo nyt! Vähän jännittävä oli kuitenkin hedelmäsalaatti, johon oli pilkottu porkkanat joukkoon! :D

Lämpötila täällä on ainakin tähän saakka ollut juuri sopiva. Illalla on sen verran viileämpää, että on hyvä nukkua, mutta päivällä lämmintä on noin 23-30C. Täällähän eletään nyt kevättä ja sadekausi tekee tuloaan. Siksi muutamana aamuna on satanut ja ukkostanut ihan kunnolla. Keskiviikkona koko kaupunki lainehti ja tulvi ihan urakalla enkä kyllä muista ikinä missään sellaista sadetta kokeneeni. Vaatteista olisi voinut puristaa useamman litran vettä, kun juostiin ehkä noin 15m matka Hannalta ulkona odottavalle autolle. Onneksi minulla oli fiksusti muovipussi päässä, niin hiukset ei kastuneet, vaikka muuten olinkin ihan läpimärkä!

Kellon ymmärtäminen täällä on meille välillä mielenkiintoista. Täällä puhutaan nimittäin rinnakkain tansanialaisesta ajasta ja länsimaalaisesta ajasta. Kun kello on länsimaalaisen ajan mukaan 07.00, niin tansanialainen kello on 01.00. Tai kun tansanialainen kello on 10.00, niin meidän kellomme onkin 16.00. Täytyy siis muistaa tarkistaa, kummasta ajasta puhutaan, ettei saavu kokoukseen iltapäivällä, kun toinen on ajatellut kokouksen alkavan jo aamupäivällä. Mutta periaatteessa tämä tansanialainen kello on Raamatusta tuttu: ensimmäinen tunti alkaa noin klo 07.00, kun aurinko nousee ja siitä sitten lasketaan tunteja eteenpäin.

Nyakatossa Riikka on jo käynyt pikaisesti tutustumassa ryhmiin, joille tulee opettamaan enkkua. Opetus tosin pääsee alkamaan vasta muutaman viikon kuluttua, sillä ensi viikolla opiskelijoilla on koeviikko ja sen jälkeen viikon tauko opinnoissa. Koeviikkoa varten me olemme tällä viikolla istuneet toimiston tietokoneella, kirjoittaneet puhtaaksi ja kopioineet swahilinkielisiä tenttejä. Osa opettajista siis kirjoittaa tenttinsä käsin ja meidän tehtävämme oli kirjoittaa ne koneelle. Loistavasta swahilin taidoistamme huolimatta opettajat olivat ihan tyytyväisiä aikaansaannoksiimme! Vähän oli virheitä, mutta itsekin olin yllättynyt kuinka vähän lopulta! :)

Olemme opetelleet käyttämään julkisessa liikenteessä kulkuvälinettä nimeltä daladala. Se on pakettiauto, jossa on penkit takana ja juuri, kun luulet että nyt on täyttä, niin sitten tulee vielä viisi ihmistä lisää. tähän mnnessä ennätys on 22 matkustajaa plus kuski ja sisäänheittäjä/rahastaja/konduktööri, mutta varmasti enemmänkin olisi mahtunut. Daladalat ovat siitä käteviä, että ne ovat meille halpoja ja pysähtyvät suunnilleen mihin itse toivoo. Olemme opetelleet koodisanat eli Nyakato KKKT ja sokokuu (iso tori), joka tosin väärin lausuttuna herätti vähän hämmennystä, mutta onneksi perus Mwanzalla päästiin perille. Täällä puhutaan aika vähän enkkua, mutta aina löytyy avuliaita ihmisiä, jota vaikka viittomakielellä selvittävät, mihin ollaan menossa ja missä jäädään pois. Mutta daladalat ovat ihan kivoja ja ajavat suhteellisen rauhallisesti, vaikka ovatkin usein tosi täysiä.

Keskiviikkona päästiin suomalaisten työntekijöiden matkassa saattamaan Lähetysseuran kummiohjelmassa mukana olevaa 14-vuotiasta tyttöä kouluun. Koulu sijaitsee noin 100km päässä Mwanzasta ja on sisäoppilaistos, jossa tytön sisko jo oli. Koulun toivotaan olevan tytön elämässä muutos parempaan, vaikka kouluun meno selvästi jännitti tyttöä. Mukaan kouluun piti viedä mm vesiämpäri veden hakua varten ja kuokka, joka tosin hankitaan tällä kertaa myöhemmin. Aika erilaista koulu on kuitenkin täällä kuin Suomessa, vesiämpäreistä lähtien.

Samalla reissulla kävimme Shynyangan hiippakunnassa vierailulla. Tapasimme täkäläiseen tapaan piispan, joka tarjosi meille limpparit. East of Lake Victoria hiippakunnan piispa oli jo aikaisemmin käynyt meitä Hannan luona tapaamassa. Synyangassa meille esiteltiin hiippakunnan virastoa hyvin perusteellisesti ja kirjoitimme aika moneen vieraskirjaan, että olimme käyneet. Hiippakuntakierroksen jälkeen kävimme vielä pikaisesti albiinokeskuksessa, joka toimii suojapaikkana noin 300 albiinolle ja eritavalla vammaiselle ihmiselle. Vahvan taikauskon ja noitatohtorien vuoksi on varsinkin maaseudulla edelleen yleistä, että albiinot elävät jatkuvassa hengenvaarassa. Albiinojen käsiä ja muita ruumiinosia pidetään onnea tuottavina esineinä ja siksi heidät tuodaan usein jo lapsena turvaan valtion ylläpitämiin keskuksiin. Vaikka elämä keskuksessa voi olla vainoamisen kannalta helpompaa, on silti järkyttävää, että ainoa vaihtoehto elää turvassa on suljettu keskus.

Reilussa viikossa ollaan ehditty kohdata myös avaraa luontoa täällä. Erilaisia liskoja, gekkoja, kuningaskalastajia, kolibreja, apina, torakoita, lepakkoja ja tamaaneja ollaan nähty vaikka kuinka. Tamaaneja asustaa tässä meidän viereisillä kallioilla vaikka kuinka ja usein ollaan seurailtu niitten elämää keittiön ikkunasta. Ne on siis sellaisia kissankokoisen hamsterin näköisiä otuksia, oikein söpöjä. Eilen ajateltiin, että mennään tuohon parvekkeelle hiukan lukemaan ja ottamaan aurinkoa, kun oli niin nätti sää. Rauhassa siinä istuskeltiin, kunnes yhtäkkiä Riikka kiljaisee, että ”kato!” Samassa aloimme molemmat kiljua, kun kaksi tamaania jahtasi toisiaan ja juoksi täysiä meitä kohti kalliota alas. Äkkiä nostimme jalat ylös ja toinen tamaaneista vilahti mun tuolin alle, jolloin ensimmäinen ajatus oli, että nyt se puree mua takapuolesta! Jatkoimme hirveää huutoa ja tamaanitkin taisivat pelästyä sen verran, että ottivat hyvin äkkiä jalat alleen ja painelivat sinne, mistä tulivatkin. Purskahdimme hillittömästi nauramaan ja samassa taloalueen vartija tuli vähän hämmentyneenä kysymään, mikä meillä on hätänä. Yritimme siinä naurun seassa saada olemattomalla swahilin taidoillamme ja viittomakielellä selitettyä, että kaksi tamaania meinasi juuri jyrätä meidät :D

Sellaista meille tänne kuuluu! Toivottavasti siellä koti-Suomessakin on kaikki hyvin!

Terkuin,

Iina :)

Ekojen päivien kuvia

Maisemat harjoittelunohjaajamme Hannan parvekkeelta.
Näkymät omasta ikkunasta tulevat olemaan suurinpiirtein samanlaiset,
 kun pääsemme muuttamaan omaan asuntoomme :)

Riikka reunalla. Victorian järvi on niin suuri, että se näyttää täältä ihan mereltä!

Mwanzan kaupunkia vastarannalla.

Naapurin kanat.

East of Victoria Lake Diocese eli Victorian järven itäisen alueen hiippakunnan toimitilat.
Vasemmalla uusi katedraali ja oikealla piispan toimisto. Edessä työntekijöiden autoja.

Hiippakunnan nuorisotyön toimisto, joka toimii kahden pastorin työhuoneena.
Toimistosta voi ostaa mm hunajaa, jota nuorisotyön projektissa oli tuotettu.

Hiippakunnan katedraali sisältä.

Kolehtikirjekuorien säilytystelineet. Jokaisella seurakuntalaisella on oma lokeronsa.

Nyakaton Raamattukoulun piha-aluetta. Täällä Riikka tulee opettamaan enkkua.

Nyakaton possut. Teologisen linjan opintoihin sisältyy mm eläintenhoitoa.
Mitenkäs onnistuisi, teologiystävämme?

Viikon vanhoja pikkupossuja! Nöff nöff!

Riikka ja Nyakaton rehtorin vahtikoirat! :)

Katukuvaa Mwanzasta.

Monenlaista muotia.

Happy sausages - Onnelliset makkarat!
Mainos talon ovessa.

Haribo, Fatzer... eiku mikä lintu? Marabou!
Afrikanmarabou on täällä kaikkialla.
Ne on vähän ällöjä, kun ne tonkii roskiksia, että miettikääpä sitä,
kun seuraavan kerran syötte Marabou suklaata :P

Habari yako? Mitä kuuluu?

Hyvää kuuluu. Kaksi ensimmäistä päivää takana ja on ollut ihanaa tutustua kaupunkiin, suomalaisiin lähetteihin ja mwanzalaisiin ihmisiin. Olemme kulkeneet harjoitteluohjaajamme Hannan kanssa hoitamassa käytännön asioita, tutustumassa Mwanzan kaupungin ruokakauppoihin, toreihin ja ravintoloihin sekä käyneet Tansanian evankelis-luterilaisen kirkon Mwanzan alueella toimivan hiippakunnan kirkolla ja toimistolla sekä Nyakaton raamattuopistolla.

Lähetysseuran työntekijät ovat töissä täällä Mwanzassa Victoria järven itäisenalueen hiippakunnassa ja hiippakunnan piispantoimisto ja pääkatedraali sijaitsevat Mwansassa. Kävimme siellä esittäytymässä ja tutustumassa nuorisotyöstä vastaavaan pappiin ja evankelistaan. Lähetysseuran työntekijät toimivat myös opettajina Nyakaton raamattukoululla. Raamattukoululla tutustuimme hieman raamattukoulun tiloihin ja toimintaan. Pääsimme myös tutustua ja jutustella vähän evankelista- ja teologiopiskelijoiden kanssa. Moni oli innokas vaihtamaan kuulumisia ja aika moneen kertaan kyseltiin vointia ja esiteltiin itsemme. Opiskelijoihin ja Raamattukouluun tullaan varmaan tutustumaan paremmin kunhan alamme käydä siellä viikoittain. Opimme siellä myös tärkeän kulttuurisidonnaisen tavan. Täällä ei nimittäin ole tapana kysyä suoraan vessaa vaan käytetään kiertoilmaisuja. Jos naiset kysyvät vessan perään tai toivovat pystyvänsä käydä puuteroimassa nenäänsä he voivat sanoa, että menevät tapaamaan tätiään ja jos miesten täytyy käydä toimituksella he voivat sanoa menevänsä kaivamaan lääkejuuria maasta. Kyllä on kätevät ilmaisut – kunhan niistä tietää!

Mwanzan kaupunki on ihan Victorian järven rannalla. Täältä meidän asunnon pihalta näkyy järvenpoukama, jonka tuntumassa kaupungin keskusta on. Keskustaa ympäröi kukkulat, jotka koostuvat mielettömistä kivipaaseista ja kivien ja kallion väliin rakennetuista taloista. Talojen ja kivien välissä on melko paljon puita ja pensaita, joten yleisilme on melko vihreä. Kaupungissa risteilee katuja ja kaikkialla on pieniä kauppoja tai liiketiloja. Kaupunkihan on Tansanian kolmanneksi isoin kaupunki ja koko Mwanzan alueella asuu n. 10 miljoonaa ihmistä. Ihmisiä ja autoja on ollut kumpanakin päivänä melko paljon, mutta fiilis on kuitenkin melko rento. Tungosta oli kuitenkin isolla torilla, jossa kävimme pyörähtämässä. Illemmalla pyörimme Iinan kanssa vähän kaupoilla ja se osoittautuikin hyväksi tavaksi harjoitella tervehtimistä swahiliksi. Kauppaan asuessa kysellään uutisia, toivotetaan tervetulleiksi, kiitetään tervetulotoivotuksista ja kaupasta poistuessa kiitetään molemminpuolisesti ja toivotaan uudelleentapaamista ja taas kiitetään. Tervehdysten vaihtaminen on aika hauskaa ja iloista hommaa, niin kaupoilla kun Raamattuopistolla. Ja vaikka ei ihan aina osattu sanoa oikeita sanoja, niin ihmiset jatkavat tervehtimistä ja naureskelivat hyväntuulisesti meidän yrityksillemme puhua swahilia. 

Huomasimme, että Bloggerin kautta kuvien lisääminen tekstin sekaan on melko säätämistä. Täten päätimme, että laitamme kuvia omissa julkaisuissaan, vaikka tekstit ovat sillon vähän tylsän näköisiä. Muutenkin voi olla, että kuvia ei ehkä tule niin paljoa katumeiningistä tai paikallisista ihmisistä, sillä heivät mielellään halua olla kuvattavina ja haluamme kunnioittaa heidän toivettaan. Mutta kuvia tulee kyllä! :)

Joten, tutaonana (tapaamisiin)! 

t. Riikka

Perillä!

Piruetit Istanbulin yllä.

Viidenkymmen tunnin matkustamisen jälkeen olemme perillä! Wohoo! Ihanaa olla vihdoin täällä!

Matkamme tosiaan alkoi tiistaina, jolloin lensimme Tukholman kautta Istanbuliin. Lennot sujuivat hyvin ja aika kului nukkuessa. Istanbuliin saimme tosin hieman jännittävämmän laskeutumisen, kun sääolosuhteiden vuoksi jouduimme lentämään tunnin ympyröitä (7kpl) kaupungin yllä ennen kuin pääsimme laskeutumaan. No, tuli ainakin kiva kuvio lentoreittikarttaan.

Aamiainen.

Istanbulissa matkasimme kimpsuinemme ja kampsuinemme metrolla/ratikalla vanhaan kaupunkiin. Fiksuina tyttöinä emme olleet ottaneet alueesta mitään karttaa mukaan, joten suunnistimme aikaisemman kartan selailun jäljiltä hatarien muistikuvien varassa pitkin vanhan kaupungin mukulakivikatuja. Onneksi ihmiset olivat todella ystävällisiä, neuvoivat, soittivat hotelliin ja lopulta melko helpostikin löysimme perille. Hotelli oli mukava perushotelli. Erityisesti nautimme paikan ihanasta aamiaisesta kattoterassilla, josta näkymät olivat huikeat sekä merelle että Siniselle moskeijalle.   

Sininen moskeija

Aamun ennen lentoa Dar Es Salaamiin käytimme tehokkaasti tehden nopean turistikierroksen Sinisen moskeijan pihalle ja Hagia Sofiaan. Mielettömän upeita ja vaikuttavia rakennuksia! Nopeasta visiitistä jäi sellainen olo, että Istanbuliin olisi hienoa päästä tutustumaan lisää paremmalla ajalla. Ja jos joku miettii, että söimmekö kebabia niin kyllä ja herkkua oli! :P

Hagia Sofia.

Lento Dar Es Salaamiin lähti Istanbulista keskiviikkoiltana. Yölennolla oli sen verran mukavasti tilaa, että pystyimme molemmat valloittamaan omat kolmen penkin rivit ja käymään pitkäkseen. Silti nukkuminen koneessa on aina vähän niin ja näin ja Dar Es Salaamiin saapuikin melko väsyneitä matkaajia.

Matkatavaravaaka Dar Es
Salaamin lentokentällä.

Dar Es Salaamin kentällä matkamme viimeistä vaihtoa odotellessa torkuimme vuoron perään vartin pätkissä. Uni meinasi tulla silmään aivan väkisin, vaikka kuinka yritti taistella vastaan. Iloiseksi yllätykseksemme kentällä oli ilmainen wifi, jonka voimalla sinnittelimme hereillä aina omalla vuorolla. Muuten kentällä oli vähän eri meno, kun mihin olemme tottuneet Euroopassa: Turvatarkastuksessa ei paljon tarvinnut mitään nesteitä pusseihin laitella ja matkatavarat punnittiin perinteisesti jättimäisellä vaa’alla. Meininki tuntuu leppoisalta, mutta sehän meille vain sopii.

Mwanzan lentokentällä.

Mwanzaan saapuessamme harjoittelunohjaajamme Oja-Nisulan Hanna oli meitä vastassa ja vei meidät heti herkkuaamupalalle Victorian järven rannalle. Mahat täynnä ja kaikin puolin tyytyväisinä suuntasimme Hannan luokse suihkuun ja lepäämään. Ei paljon vaadittu, että sammahdimme täysin ja kolme tuntia päikkäreitä meni aivan hujauksessa :) Täytyy kyllä todeta, että pitkästä matkasta huolimatta kaikki sujui jotenkin todella helposti. Vaihdot onnistuivat hyvin, laukut tulivat nopeasti ja viisumin hakeminenkin Dar Es Salaamissa oli todella helppo juttu! Toivomme kovasti, että kaikki sujuu jatkossakin yhtä helposti ja että ajastamme täällä tulee kaikin puolin antoisa ja onnistunut! Nyt tuntuu siltä, että niin varmasti tulee olemaan :)

Ainiin, meillä on nykyisin Tansanian puhelinnumerot eli suomalaisesta numerosta ei kannata tavoitella. Jos haluat meidän numerot niin laita viestiä esim facebookissa niin laitamme numeroa tulemaan :)

Terkuin Iina ja Riikka

Terkkuja kentältä!

Joulukuussa tavataan! :)